Isätön Isä

Kategoria: Kaikki Blogit

  • Yksinhuoltajana alle 10-vuotiaalle pojalle.

    Yksinhuoltajana alle 10-vuotiaalle pojalle.

    Yksinhuoltajaäidin rooli on haastava, mutta myös erittäin tärkeä ja palkitseva. Kun olet yksin vastuussa alle 10-vuotiaasta isättömästä pojastasi, on olemassa erilaisia tapoja hoitaa ja tukea häntä kasvun ja kehityksen polulla. Tässä blogissa kerron käytännön vinkkejä isättömän pojan näkökannalta.

    1. Luo vahva ja avoin kommunikaatio

    Avoin kommunikaatio on avainasemassa äidin ja lapsen välisessä suhteessa. Luo lämmin ja luottamuksellinen ilmapiiri, jossa poikasi tuntee olonsa turvalliseksi ilmaista tunteitaan ja ajatuksiaan. Kannusta häntä puhumaan avoimesti asioista, jotka askarruttavat tai kiinnostavat häntä. Kuuntele aktiivisesti ja osoita kiinnostusta hänen maailmaansa. Tällainen avoin kommunikaatio auttaa sinua ymmärtämään paremmin lapsesi tarpeita ja huolia.

    1. Tarjoa vahva ja rakentava roolimalli

    Kun olet yksinhuoltajaäiti, sinusta tulee merkittävä roolimalli pojallasi. Näytä hänelle hyviä esimerkkejä ja arvoja, joita haluat hänen omaksuvan. Osoita hänelle, miten ilmaista tunteita, ratkaista konflikteja ja käsitellä haasteita. Kannusta häntä kehittämään taitoja, joita tarvitaan terveen mieheyden rakentamisessa, kuten empatia, rehellisyys ja vastuullisuus. Ollessasi positiivinen ja rakentava roolimalli, autat häntä muodostamaan vahvan identiteetin ja arvomaailman.

    1. Luo tukiverkosto

    Yksinhuoltajuus voi olla haastavaa, mutta sinun ei tarvitse selviytyä siitä yksin. Luo vahva tukiverkosto ympärillesi. Voit hakea apua ja tukea perheeltä, ystäviltä ja ammattilaisilta tarpeen mukaan. Muodosta yhteys muihin yksinhuoltajaäiteihin tai vertaistukiryhmiin, joissa voit jakaa kokemuksia ja saada arvokkaita neuvoja. Tukiverkosto auttaa sinua jaksamaan paremmin ja tarjoaa myös mahdollisuuden lapsesi sosiaaliseen vuorovaikutukseen muiden samanikäisten kanssa.

    1. Tarjoa stabiili ja turvallinen ympäristö

    Luo lapsellesi stabiili ja turvallinen ympäristö, jossa hän voi kasvaa ja kehittyä. Tarjoa hänelle selkeät rutiinit ja säännöt, jotka auttavat luomaan ennustettavuutta ja turvallisuuden tunnetta. Luo kodista paikka, jossa hän voi rentoutua, leikkiä ja oppia. Varmista, että hänellä on omat tilat ja tarvikkeet, jotka auttavat häntä kehittämään omia kiinnostuksen kohteitaan. Tämä auttaa häntä tuntemaan olonsa tärkeäksi ja arvostetuksi.

    1. Tarjoa monipuolisia kokemuksia ja harrastusmahdollisuuksia

    Aktiivisesti osallistuminen erilaisiin kokemuksiin ja harrastuksiin on tärkeää lapsesi kehitykselle. Tarjoa hänelle monipuolisia mahdollisuuksia tutustua eri aktiviteetteihin, kuten urheiluun, taiteeseen tai musiikkiin. Tällaiset kokemukset auttavat häntä löytämään omia kiinnostuksen kohteitaan, kehittämään taitojaan ja rakentamaan itsetuntoa. Lisäksi harrastukset tarjoavat hänelle mahdollisuuksia sosiaaliseen vuorovaikutukseen muiden lasten kanssa.

    Harrastukset saattavat myös olla kalliita ja sen takia tuntua vaikealta toteuttaa lapselle. Kannattaa tällöin etsiä netistä järjestöjä joilta pystyy hakemaan tukea näihin maksuihin.

    1. Huolehdi omasta hyvinvoinnistasi

    Yksinhuoltajuus voi olla vaativaa ja kuluttavaa, joten on tärkeää pitää huolta omasta hyvinvoinnistasi. Huolehdi riittävästä levosta, ravitsemuksesta ja liikunnasta. Anna itsellesi aikaa rentoutumiseen ja omien tarpeidesi täyttämiseen. Terveellinen ja tasapainoinen elämäntapa auttaa sinua jaksamaan ja olemaan paremmin läsnä lapsesi elämässä.

    1. Hae ammattiapua tarvittaessa

    Älä epäröi hakea ammattiapua, jos koet tarvitsevasi sitä. Yksinhuoltajana voi olla hyödyllistä hyödyntää sosiaalipalveluita, neuvontaa tai terapiaa tarvittaessa. Ammattilaiset voivat tarjota sinulle arvokasta tukea ja ohjausta yksinhuoltajuuden haasteiden käsittelemisessä.

    Loppu sanat:
    Yksinhuoltajaäitinä oleminen alle 10-vuotiaan isättömän pojan kanssa on haastavaa, mutta samalla erittäin merkityksellistä. Tarjoamalla lapsellesi rakastavaa tukea, vahvaa roolimallia ja vakautta hänen elämässään, autat häntä kehittymään itsevarmaksi ja tasapainoiseksi aikuiseksi. Muista, että olet tärkeä ja arvokas henkilö lapsesi elämässä, ja vaikka isä ei ole läsnä, voit silti tarjota hänelle kaiken tarvittavan rakkauden, tuen ja ohjauksen.

    On tärkeää muistaa, että jokainen lapsi ja perhe on ainutlaatuinen, joten nämä vinkit voivat toimia hyvänä lähtökohtana, mutta muokkaa niitä tarpeidesi mukaan. Ole kärsivällinen ja myötätuntoinen sekä itsellesi että lapsellesi, sillä yksinhuoltajuus voi olla usein haastavaa. Anna itsellesi lupa pyytää apua ja levätä tarvittaessa.

    Muista, että vaikka olet yksinhuoltajaäiti, voit tarjota lapsellesi rakastavan ja huolehtivan ympäristön, joka tukee hänen kasvuaan ja kehitystään. Älä unohda iloita yhdessä vietetystä ajasta ja pienistäkin saavutuksista. Yhdessä voitte luoda vahvan ja onnellisen perheen, vaikka isä ei ole läsnä.

  • ÄITIENPÄIVÄ

    ÄITIENPÄIVÄ

    Äitienpäivä on päivä, jolloin juhlistetaan äitejä ja kiitetään heitä heidän äitiydestään ja panoksestaan perheen hyvinvointiin. Nykypäivänä toki mielestäni äitienpäivää voi juhlia myös esimerkiksi äidiksi haluavat ja muutkin erittäin lavealla määritelmällä. Äiteys ei kuitenkaan ole kaikille itsestään selvää, ja sen takia päivä varmasti on monelle myös kivulias. Täten minä aplodeeraan kaikille äiteille, äidiksi haluaville ja äidiksi itsensä kokeville toivotan yhteisesti:
    HYVÄÄ ÄITIENPÄIVÄÄ!  

    Äitienpäivä voi olla erityisen merkityksellinen isättömälle pojalle, koska se tarjoaa tilaisuuden arvostaa äidin roolia ja osoittaa kiitollisuutta äidille. Tätä samaa ei isänpäivänä isälle voi tehdä. Isättömälle pojalle äitienpäivä voi olla tunteellinen päivä, jolloin hän voi pysähtyä ajattelemaan äidin merkitystä omassa elämässään. Se voi olla tilaisuus muistella äidin antamaa tukea, hoivaa ja rakkautta, jota on saanut kokea. Äitienpäivä voi myös korostaa äidin roolia perheen yhtenä liikkeellepanevana voimana, joka on täyttänyt myös isän poissaolon jättämän tyhjiön. Kukin tietenkin tavallaan.

    Samalla isättömän pojan kannalta äitienpäivä voi myös nostattaa monia tunteita, kuten surua tai kaipausta isän puutteen takia. Hän saattaa kaivata isän läsnäoloa ja toivoa, että äidin lisäksi hänellä olisi isä, jonka kanssa jakaa näitä tunteita ja juhlia yhdessä äitiä. Juhliva äiti voi kuitenkin tarjota lohtua ja vahvistaa isättömän pojan tunnetta siitä, että hän on tärkeä ja rakastettu.

    Äitienpäivän merkitys isättömälle pojalle voi vaihdella yksilöllisesti riippuen siitä, millainen suhde hänellä on äitiinsä ja miten hän on käsitellyt isän puuttumista elämästään. Jotkut isättömät pojat voivat kokea äitienpäivän katkerana tai vaikeana päivänä, kun taas toiset voivat nähdä sen mahdollisuutena juhlistaa äitiä ja osoittaa kiitollisuuttaan.

    On tärkeää muistaa, että jokainen isättömäksi jäänyt poika käsittelee tilannettaan omalla tavallaan, ja äitienpäivän merkitys voi vaihdella heidän kokemustensa ja tunteidensa perusteella. Tärkeintä on kunnioittaa ja tukea heidän tunteitaan ja tarjota heille tukea tarvittaessa.

    Itse muistan äitienpäivät hyvinkin mukavina muistoina. Meillä ei mitään suurempia perinteitä ollut, mutta jotenkin muistan kyllä aina tykänneeni äitienpäivästä, kun esimerkiksi koulussa tehtiin kortteja tai muita juttuja. Kun taas kuten aikaisemmassa blogissani (Isänpäivä blogi) kerroin isänpäivästä, joka ei sitten niin kiva ollutkaan. Tämän takia olettaisin, että äitienpäivä oli aina itselläni odotettu juttu, kun oli samanlainen tyyppi, jolle tehdä kortti, kun muillakin lapsilla. En siis kokenut itseäni ulkopuoliseksi tai erilaiseksi, kuten isänpäivänä.

    Meillä nykyään äitienpäivä ja isänpäivä seuraa aika mukavaa perinteistä kaavaa. Toiselle laitetaan aamukahvit/aamupala. Katsellaan lasten tekemät kortit ja taiteilut läpi ja sitten on kukkia tai vastaavaa. Tämän jälkeen toinen puolisko (tässä tapauksessa minä) on jonnekin tehnyt lounasvarauksen. Tällä kertaa toki lounas menee päivälliseksi, koska pojalla on jalkapalloturnaus, päivällä, mutta se ei menoa haittaa. 

    Myös tämän vuoden äitienpäivä lahjaksi valikoitua Äidin ja pojan yhteinen jalkapallopeli HJK-Inter, johon sai ilmaisia mutsilippuja. Hienoa ja kiitos HJK! 

    Kuitenkin oli lapsi isätön tai ei. Lapselle tärkeintä äitienpäivässä on yleensä osoittaa rakkautta ja kiitollisuutta äitiä kohtaan. Lapsi haluaa näyttää, että hän arvostaa äidin panosta ja haluaa tehdä äidilleen iloiseksi.

    Tärkeitä elementtejä lapselle äitienpäivässä voivat olla esimerkiksi:

    • Rakkauden osoittaminen: Lapselle äitienpäivä on tilaisuus ilmaista äidilleen rakkauttaan. Se voi tapahtua esimerkiksi halauksin, suukoin, sanoilla tai pienillä huomaavaisuuksilla, kuten itsetehdyillä kortilla tai piirustuksilla.
    • Lahjat: Lapset saattavat ilahduttaa äitiään antamalla hänelle lahjoja. Lahjan ei tarvitse olla suuri tai kallis, vaan se voi olla jotain itsetehtyä tai persoonallista, mikä osoittaa lapsen ajatelleen äitiään.
    • Yhteinen aika: Lapsi saattaa haluta viettää erityistä aikaa äitinsä kanssa äitienpäivänä. Se voi olla esimerkiksi leikkimistä, yhdessä ulkoilua, lempiharrastuksen jakamista tai yhteisen aterian nauttimista.
    • Kiitollisuuden ilmaiseminen: Äitienpäivä on myös hyvä tilaisuus lapselle kiittää äitiään hänen tekemästään työstä ja sitoutumisesta perheeseen. Lapsi voi sanoilla tai eleillä osoittaa kiitollisuuttaan ja kertoa äidille, kuinka paljon hän arvostaa häntä.
    • Perheen yhdessäolo: Äitienpäivänä voi olla tärkeää, että koko perhe viettää aikaa yhdessä. Lapselle voi olla merkityksellistä nähdä, että kaikki perheenjäsenet osallistuvat äidin juhlistamiseen ja osoittavat kiintymystään.

    Lapselle tärkeintä äitienpäivässä on siis osoittaa rakastavansa ja arvostavansa äitiään, sekä tehdä päivästä erityinen äidille. Jokainen lapsi ilmaisee rakkauttaan ja kiitollisuuttaan omalla tavallaan, joten tärkeintä on, että eleet ja teot tulevat sydämestä ja ovat lapselle luontevia.

    Toistan loppuun saman minkä sanoin jo alussa:
    Kaikille äiteille, äidiksi haluaville ja äidiksi itsensä kokeville toivotan yhteisesti:
    HYVÄÄ ÄITIENPÄIVÄÄ!  

  • ISÄTTÖMÄN ELÄMÄN HAASTEET POJALLE

    ISÄTTÖMÄN ELÄMÄN HAASTEET POJALLE

    Tässä kun blogia on tullut jo jonkin aikaa kirjoiteltua ja tullut paljon viestejä muilta isättömiltä henkilöiltä, niin tässä blogissa käyn vähän läpi haasteita mitä isätön elämä pojalle saattaa tuoda. Nämä eivät ole kaikki minun elämästä pelkästään, vaan tässä on myös havaintoja mitä olen huomannut aiheesta.

    Kun poika kasvaa ilman isää, se voi olla erittäin haastavaa ja hämmentävää. Isän poissaolo voi vaikuttaa pojan elämään monin eri tavoin, ja vaikutukset voivat olla pitkäkestoisia ja vaikeasti käsiteltäviä. Tässä blogissa tarkastellaan joitakin niistä haasteista, joita poika voi kohdata elämässään ilman isää.

    Yksi tärkeimmistä asioista, jotka voivat hämmentää poikaa, on tunteiden käsitteleminen. Kun isä puuttuu elämästä, poika voi olla vaikeuksissa oppia tunnistamaan ja käsittelemään tunteitaan. Tämä voi johtaa siihen, että poika tukahduttaa tunteensa tai ei kykene ilmaisemaan niitä. Tämä voi puolestaan johtaa erilaisiin ongelmiin, kuten vaikeuksiin sosiaalisissa suhteissa ja mielenterveysongelmiin.

    Toinen asia, joka voi olla hämmentävää pojan elämässä, on identiteetin kehittäminen. Isän poissaolo voi vaikeuttaa pojan käsitystä siitä, kuka hän on ja mistä hän tulee. Ilman isää poika voi tuntea olevansa erilainen kuin muut lapset, ja hänen itsetuntonsa voi kärsiä. Tämä voi johtaa epävarmuuteen omasta paikasta maailmassa, joka voi vaikuttaa pojan elämään pitkälle aikuisuuteen asti.

    Kolmas haaste, joka voi hämmentää poikaa, on mieheyden mallin puuttuminen. Isä on usein ensimmäinen miesmalli, jonka poika kohtaa elämässään. Ilman isää poika voi tuntea olonsa epävarmaksi siitä, millainen miehen tulisi olla ja miten käyttäytyä miehenä. Tämä voi vaikuttaa pojan kykyyn muodostaa terveitä suhteita muihin miehiin ja kehittää itsenäistä miehen identiteettiä.

    Neljäs haaste, joka voi hämmentää poikaa, on vastuun ottaminen. Ilman isää poika voi joutua ottamaan vastuuta perheessä, joka voi olla hänelle liian raskasta. Tämä voi johtaa siihen, että poika joutuu kasvamaan nopeasti ja menettää lapsuuden ilon. Lisäksi vastuun ottaminen voi vaikuttaa pojan kykyyn muodostaa terveitä suhteita ikätovereihinsa ja kehittää itsestään vastuullinen aikuinen.

    Viides haaste, joka voi hämmentää poikaa, on suhteiden puute isän kanssa. Ilman isää poika voi menettää tärkeitä hetkiä, kuten yhteiset harrastukset, urheilutapahtumat tai perhejuhlat, joita isä olisi voinut jakaa hänen kanssaan. Tämä voi johtaa siihen, että poika tuntea itsensä ulkopuoliseksi ja yksinäiseksi, mikä voi vaikuttaa negatiivisesti hänen itsetuntoonsa ja henkiseen hyvinvointiinsa. Lisäksi poika voi kokea kaipausta ja surua siitä, ettei hänellä ole isää, jonka kanssa jakaa elämänsä tärkeitä hetkiä.

    Kuudes haaste, joka voi hämmentää poikaa, on vaikeus muodostaa terveitä suhteita muihin ihmisiin. Ilman isän mallia poika voi kamppailla luodessaan terveitä ja myönteisiä suhteita muihin ihmisiin. Hän voi olla epävarma siitä, miten käyttäytyä muiden ihmisten kanssa ja miten avata sydämensä heille. Tämä voi johtaa sosiaalisten taitojen puutteeseen, mikä voi vaikeuttaa hänen kykyään löytää ystäviä ja kehittää romanttisia suhteita aikuisena.

    Seitsemäs haaste, joka voi hämmentää poikaa, on taloudellisen turvallisuuden puute. Ilman isää perhe voi kamppailla taloudellisesti, mikä voi vaikuttaa pojan elämään monin eri tavoin. Hän voi joutua luopumaan tärkeistä harrastuksista tai koulutusmahdollisuuksista, joita hänellä olisi ollut, jos perheellä olisi ollut paremmat taloudelliset resurssit. Tämä voi myös johtaa siihen, että poika joutuu ottamaan liian aikaisin vastuuta perheen taloudellisesta tilanteesta, mikä voi vaikuttaa hänen kykyynsä keskittyä koulunkäyntiin tai muihin tärkeisiin asioihin elämässä.

    Nämä ovat vain muutamia esimerkkejä siitä, kuinka isän poissaolo voi vaikuttaa pojan elämään. On tärkeää huomata, että jokainen poika on yksilöllinen, ja hänen kokemuksensa voivat vaihdella suuresti. Kuitenkin yhteistä kaikille on, että isän puuttuminen voi olla hämmentävää ja haastavaa, ja se voi vaikuttaa moniin eri osa-alueisiin elämässä. On tärkeää tarjota tukea ja resursseja perheille, joissa isä ei ole läsnä, jotta pojat voivat saada apua ja ohjausta näiden haasteiden käsittelemiseksi.

  • 10 Vinkkiä hiihtolomaan pienellä budjetilla

    10 Vinkkiä hiihtolomaan pienellä budjetilla

    Hiihtoloma on monelle perheelle odotettu hetki, jolloin voi viettää aikaa yhdessä ja nauttia talvisesta ulkoilusta. Vaikka hiihtolomalle voi kulua paljon rahaa, on mahdollista viettää mukavaa ja hauskaa lomaa myös pienemmällä budjetilla. Tässä on kymmenen vinkkiä lasten hiihtolomaan pienellä budjetilla:

    1. Lähde ulos luontoon: Yksi parhaista tavoista nauttia talvesta on lähteä ulos luontoon. Käy esimerkiksi hiihtämässä lähellä olevassa metsässä tai maastossa. Retkellä voi myös grillailla eväitä ja leikkiä ulkona.
    2. Käy luistimilla: Luistelukenttien käyttö on usein ilmaista tai edullista. Monissa kunnissa on ilmaisia luistelukenttiä, joten tarkista lähialueesi tarjonta ja suuntaa koko perheen kanssa luistelemaan.
    3. Lähde mäkeen: Useissa paikoissa on ilmaisia mäkiä, joissa voi lasketella kelkoilla tai pulkalla. Voit myös tehdä oman mäen lähellä olevaan puistoon tai pihaan.
    4. Käy uimahallissa: Jos ulkona on liian kylmä, uimahallissa voi lämmitellä ja nauttia vesileikeistä koko perheen kanssa. Uimahalliliput ovat usein edullisia, ja osassa kunnissa alle 7-vuotiaat pääsevät uimahalliin ilmaiseksi.
    5. Järjestä kotona leikkipäivä: Järjestä kotona leikkipäivä, jolloin leikitään yhdessä erilaisia leikkejä ja pelejä. Voitte esimerkiksi pelata lautapelejä, järjestää sisäleikkejä tai askarrella yhdessä.
    6. Lähde retkelle: Retkelle voi lähteä myös lähialueen museoihin, kirjastoihin tai eläintarhoihin. Monissa paikoissa on ilmainen sisäänpääsy, ja retkelle voi ottaa mukaan omia eväitä.
    7. Tee herkkuja yhdessä: Kokkaaminen yhdessä on hauskaa puuhaa, joka samalla opettaa lapsille uusia taitoja. Voitte tehdä yhdessä esimerkiksi leivonnaisia, välipaloja tai ruokia.
    8. Käy kirjastossa: Kirjastoissa järjestetään usein erilaisia tapahtumia ja toimintaa lapsille. Voitte esimerkiksi käydä lukutuokioissa, satutunneilla tai askartelupajoissa.
    1. Lähde retkelle hiihtokeskukseen: Vaikka hiihtolaskettelu voi olla kallista, on mahdollista löytää edullisia vaihtoehtoja hiihtokeskuksissa. Monissa paikoissa on ilmaisia tai edullisia lastenrinteitä, joissa voi opetella laskettelua tai lumilautailua. Lisäksi monet hiihtokeskukset tarjoavat vuokralle edullisia välineitä ja tarjoavat opetusta aloittelijoille.
    2. Nauti kotona olemisesta: Hiihtoloman ei tarvitse olla täynnä ohjelmaa ja aktiviteetteja. Voitte myös nauttia yhdessä olemisesta kotona, katsoa elokuvia, lukea kirjoja tai leikkiä pelejä. Pienellä budjetilla voi luoda mukavia hetkiä yhdessä ilman suurta stressiä tai paineita.

    Yhteenvetona: lasten hiihtoloman viettoon on olemassa monia edullisia ja ilmaisia vaihtoehtoja. Luonto, ulkoilu, sisäleikit, uimahalli ja kotona olemisesta nauttiminen ovat kaikki hyviä vaihtoehtoja, jotka eivät rasita lompakkoa.

    Tärkeintä lapsille on kuitenkin viettää aikaa yhdessä ja nauttia talven iloista.

  • Kuinka olla isätön isä

    Kuinka olla isätön isä

    Isänä oleminen voi olla haastavaa monelle miehelle, mutta se voi olla erityisen vaikeaa niille, joilla ei ole ollut omaa isää mallina. Tämä voi johtua esimerkiksi isän kuolemasta, hylkäämisestä tai siitä, että isä ei ole ollut läsnä lapsen elämässä muusta syystä.

    Tässä artikkelissa käsittelen joitakin tapoja, joilla miehet voivat toimia isänä lapselleen, vaikka heillä ei olisikaan omaa isää mallina.

    1. Ole läsnä lapsen elämässä: Lapselle tärkeintä on se, että isä on läsnä hänen elämässään. Ole läsnä arjessa ja pyri viettämään aikaa lapsen kanssa. Osallistu esimerkiksi lasten harrastuksiin ja leikkeihin, tai lue iltasatu lapselle.
    2. Ole avoin ja kuuntele lapsen tarpeita: Jokainen lapsi on erilainen ja tarvitsee erilaista tukea ja huomiota. Ole avoin ja kuuntele lapsen tarpeita ja toiveita. Keskustele hänen kanssaan avoimesti ja anna hänen ilmaista mielipiteensä.
    3. Luo luottamussuhde: Tärkeää on luoda lapsen kanssa luottamuksellinen suhde, joka perustuu avoimuuteen ja rehellisyyteen. Näin lapsi oppii tuntemaan sinut paremmin ja tuntee olevansa turvassa.
    4. Etsi muita miesroolimalleja: Vaikka sinulla ei olisikaan omaa isää mallina, voit löytää muita miesroolimalleja, kuten isoisäsi, setäsi tai ystäväsi. Voit myös liittyä isä- ja poikaryhmiin, joissa voit tavata muita isäksi ryhtyneitä miehiä.
    5. Kehitä omaa isäidentiteettiäsi: Jokaisella isällä on oma tapa olla isä ja oma isäidentiteetti. Kehitä omaa isäidentiteettiäsi ja löydä omat vahvuutesi ja heikkoutesi. Ole itsesi kanssa rehellinen ja pyri kehittämään itseäsi isänä.
    6. Käytä ammattilaisapua: Jos sinulla on vaikeuksia toimia isänä lapsellesi, älä epäröi hakea ammattilaisapua. Voit esimerkiksi käyttää perheterapiaa tai hakea neuvoja isä-roolimalleilta.

    Lopuksi, on tärkeää muistaa, että isänä oleminen on jatkuvaa oppimista ja kehittymistä. Ole avoin uusille tavoille ja oppimismahdollisuuksille, joita voit löytää esimerkiksi isä-poikaryhmistä tai terapiaistunnoista.

    Muista myös olla paikalla.

    Nämä jutut ei tietenkään ole mikään, että juuri näin täytyy tehdä, mutta tuossa muutamia mietteitä minulta, kun aihetta olen paljon pohtinut. Muista että jokaisella lapsella on vaan yksi isä ja se on kaikkein tärkein isä.

  • ISÄNPÄIVÄ ISÄTTÖMÄNÄ LAPSENA

    ISÄNPÄIVÄ ISÄTTÖMÄNÄ LAPSENA

    Nykyään isänpäivä omien lasten kautta merkkaa aivan eri tavalla, kuin lapsena. 
    Tässä blogissa käsittelen sitä aikakautta, kun olin lapsi ja vuoden päästä käsittelen nykyisyyttä isänpäivää isänä.

    Muistan kun pienenä en pitänyt sitä mitenkään outona, että isänpäivänä tein kortteja ja lahjoja vaarilleni ja isoisälleni. Kun muut lapset teki isällensä. Aikaisemmin blogissani olen kirjoittanut, että ala-asteella Tampereella oli aika yleistä, että isät asuivat eri paikassa. Yleensä jos olin kaverin luona leikkimässä, niin se tapahtui yleensä äidin luona. Eli perinteisessä lapsen arjessa monet perheet ”näyttivät” samanlaiselta kuin minun. Perheeseen kuului lapsi tai lapsia ja äiti. Isä oli jotain mikä ei näkynyt.

    Kuitenkin isänpäivänä konkretisoitui enemmän se, että kyllä niillä kavereilla oli isä jossain. He tekivät niille kortteja ja minä isovanhemmille. Tarhassa ja ala-asteen ensimmäisillä luokilla en kokenut tätä mitenkään oudoksi tai vastaavaa, mutta mitä vanhemmaksi tulin, niin sitä erikoisemmaksi asia muuttui. Alkoi myös enemmän kyselyt siitä, että miksi et tee isällesi ynnä muuta… Tämä muistutti siitä, että minulla ei ole samanlaista isäsuhdetta, kun muilla.

    No enpä tätä ikinä kuitenkaan jäänyt mitenkään vaikeroimaan ja koin tämän itselleni kuitenkin normaaliksi. Koska minulle se oli normaalia, että ei ole isää kenelle tehdä korttia.

    Niin kun olen aikaisemmin kirjoittanut, niin isättömyys alkoi tulla minun ymmärrykseeni kunnolla yläaste ikäisenä, kun muutimme Valkeakoskella ja sen myötä ympärilläni olikin kokonaisia perheitä, missä oli molemmat vanhemmat. Tällöin isänpäivät rupesivat vaikuttamaan enemmän henkisellä puolella. Muistan erittäin hyvin sen kun rupesin tajuamaan kahdeksannella luokalla mistä kaikesta olen jäänyt paitsi isättömänä poikana.

    Isänpäivien suhteen minulla tuli sellainen angstinen vihasuhde tuota päivää kohtaan. Kyseisenä päivänä en ikinä halunnut tehdä mitään ja koska isäni kuolinpäivä on myös marraskuun alussa (6.11. ja myös Isoäitini on kuollut samana päivänä) niin jotenkin tämä ajanjakso masensi minua suuresti. Myöskin koska olin teini, niin tunteiden vuoristorata siinä iässä korostui vahvasti.

    Oikeastaan vasta oman isyyteni myötä olen isänpäivän kanssa löytänyt rauhan. Tästä kerron sitten enemmän vuoden päästä.

    Totta kai se on typerää angstata isänpäivää vastaan, mutta silloin teini-iässä tätä harmitusta piti johonkin purkaa ja purin sitä tuohon päivään. Myöskin se, että kirjoitellaan kortteja koulussa isovanhemmille ei välttämättä ole se paras vaihtoehto tuossa tilanteessa, mutta en kyllä muutakaan oikein keksi. Joillain on varmasti myös tilanne, että ei ole isovanhempiakaan ja kirjoittavat esimerkiksi äidille… Ei varmasti kivaa, vaikka hyvää tarkoitetaan.
    Ei kuitenkaan ole myöskään oikein laittaa lasta tekemään muita juttuja, kun muut tekevät isänpäivä kortteja ja isättömänä et voi… Ei sitä niinkään voi tehdä. 

    Tämä on kuitenkin sellainen aihe missä oikeaa tapaa ei voi mielestäni kiveen kirjoittaa.


    Jos tähän jonkun neuvon voisin vielä heittää siitä, miten kannattaisi isättömän lapsen kanssa isänpäivää viettää, niin tämä olisi se:

    Tehkää lapsen kanssa sille päivälle jokin perinne. Perinne mikä muistuttaa isästä. Esimerkiksi jos isällä oli lempparielokuva, niin katsokaa aina se. Jos isä tykkäsi käydä teatterissa, tai konserteissa menkää niihin. Riippuen totta kai minkä tyyppinen isä on ollut. Jos oli vakavampi, niin sitten ehkä juuri muistellen, mutta jos oli iloisempi, niin sitten aina jotain hauskempaa. Tehkää jotain mikä kunnioittaa ja muistuttaa isää, ja samalla se on isättömälle lapselle odottamisen arvoinen päivä. Eikä päivä milloin kokee itsensä ulkopuoliseksi. Kuitenkin päivän tarkoitus on juhlistaa isää, jonka ansiosta kyseinen lapsi on tullut osaksi tätä maailmaa ja kun sitä ei voi tehdä hänen kanssaan, niin tehdään se häntä kunnioittaen.

    Joka tapauksessa hyvää isänpäivää jokaiselle isälle ja kaikille isättömille oikein paljon voimia.

  • PARISUHDE: HÄÄPÄIVÄ

    PARISUHDE: HÄÄPÄIVÄ

    Kaupallinen yhteistyö: Hotel Mestari/Primehotels

    Meillä oli jälleen vuotuinen hääpäivä lokakuun alussa. Pidämme vaimon kanssa kahta päivää vuodessa tärkeänä, ja ne ovat hääpäivä lokakuussa ja seurustelun aloitus päivä helmikuussa.
    Hääpäiviä meille on kertynyt nyt seitsemän kappaletta ja ensi helmikuussa meille tulee yhdessä eloa 15 vuotta täyteen.
    Nämä päivät pyhitetään vuodessa meille kahdelle ja tällöin keksimme yhteistä tekemistä ja pyrimme pyhittämään koko viikonlopun meille. Tämä tietenkin aina vähän riippuu lastenhoitajista.

    Tämä saattaa kuulostaa hassulta monelle, että meillä on vuodessa 2 päivää meidän parisuhteellemme, mutta totta puhuen ei meillä ole aikaa enempää. Joskus tulee yllättäviä lapsettomia öitä ja silloin toki keksimme nopeasti jotain kivaa, ja ne ovat todella hyviä yllätyksiä meille, mutta lähtökohtaisesti nuo kaksi päivää on meille. Tällöin panostamme ja näihin myös säästämme rahaa ja kun tekee kunnolla nuo, niin ei tarvitse niin usein parisuhdepäiviä ollakaan. Sitten kun lapset tuosta vähän kasvaa, niin on taas aikaa tutkia toisten napoja.

    Joka tapauksessa järjestelyvastuu on lähtökohtaisesti minulla ja tämä on ihan omasta halustani. Olen aina ollut se kaveriporukan järjestäjä ja nautin todella paljon asioiden suunnittelusta ja niiden järjestelystä. Vaimoni on myös järjestämässä juttuja, mutta minulla on paha tapa ”jyrätä” hänen yli ja järjestää silti. Toki järjestän yleensä jutut hänen mieltymyksiensä mukaan, eli emme vietä hääpäiviä minun juttujani tehden.

    Nyt meillä oli aikaa keskenämme koko viikonloppu. Tämä alkoi perjantaina ja äitini tuli hakemaan lapset jo puoliltapäivin, niin päästiin lähtemään kohti Helsingin keskustaa heti, kun saatiin työt valmiiksi.

    Päätimme jo aikaisemmin, että otamme perjantain rentoutumisen ja fiilistelyn kannalta. Eli meillä ei ollut pöytävarausta tai muutakaan ohjelmaa varattuna. Ainoastaan oli varattu vaimolle kuumakivihieronta ja minulle dry needling hoito. Joka olikin kyllä erikoinen kokemus, mutta menen varmasti uudestaan.

    Meillä oli majoitus upeassa uudessa hotel Mestarissa Fredrikinkadulla. Kyseisessä osoitteessa olemme kyllä bailanneet useasti, mutta nyt hienoa nähdä kuinka paikka oli muuttunut. Kyseessä oli Rakennusmestarien talo ja voi pojat kyllä oli muuttunut. Meille oli parvekkeellinen huone ylimmästä kerroksesta ja parveke oli Eerikinkadun puolelle. Siinä oli kiva auringonpaisteella katsella maailman menoa.

    Hotellissa oli hienosti käytetty rakennusmestarien tunnelmaa sisustuksessa ja muutenkin touhussa oli normaalia ”äijämäisempi” ote mistä kyllä tykkäsimme molemmat. Söimme hotellin ravintolassa ja ruoka oli myös maskuliinisempaa ja loistavaa. Ravintolassa oli myös duo, johon kuului DJ ja saksofonin soittaja. Se oli siisti yhdistelmä.

    No kuitenkin siitä jatkoimme Kiasmaan katsomaan ARS 2022 näyttelyä, joka oli vaikuttava, mutta meille tuo nykytaide menee vähän yli hilseen. Ymmärrämme toki nykytaiteen merkityksen ja sen tärkeyden taiteen saralla, mutta voin sanoa, että ymmärsimme vain muutaman teoksen. Toki sen jälkeen, kun luimme mitä teoksella pyritään viestimään, niin ymmärsimme useamman. Tämän jälkeen lähdimme kiertelemään Helsingin baareja ja ravintoloita.
    Taco Bellin kautta päädyimme takaisin huoneeseen ja se on melkein jo perinteeksi muodostunut toimiva kaava meillä.

    Sitten heräsimme ja pääsimme nauttimaan koko hotellin hienoimmasta asiasta: aamupala, joka tarjoillaan kello 14:00 asti! Aivan huikeata meille. Meitä on aina ärsyttänyt herätä illanvieton jälkeen yhdeksältä aamupalalle ja sitten takaisin pötköttämään. Nyt pystyimme herättyämme pötköttämään ihan rauhassa ja ei ollut mikään kiire. Tämä tapa pitäisi olla mielestäni kaikkialla. Aamupalalla oli myös tortilloja mikä teki meihin suuren vaikutuksen. Vaikka edellisen yön Taco Bellit vielä maistui suussa, niin kyllä sitä aina pari pystyi syömään. Muutenkin aamupala oli oikein monipuolinen ja runsas. Parasta oli tietysti sunnuntaina. Kävimme ensin luovuttamassa huoneen ja vasta sen jälkeen aamupalalle… Täydellistä…

    Tähän väliin linkki hotellin sivuille, jos iskee halu äkkiä varata huone itsellesi:
    https://hotelmestari.fi

    Sitten tuli lauantai eli niin sanottu pääpäivä. Lähdimme ensin vähän shoppailemaan ympäri Helsinkiä ja viettämään aikaa ennen pöytävarausta mikä oli kello 18:00. Ennen pöytävarausta pysähdyimme hotelli Kämpin baarissa yhdellä ja meidän budjetillamme, kun 0,4 l Aura olut maksaa 11,40 €, niin kyllä se siihen yhteen sai jäädä. Mieli teki ottaa lasi mukaan tuosta hinnasta.

    Pöytävaraus ei sitten ollutkaan ihan mikä tahansa pöytävaraus.
    Olemme varanneet pöydän yli vuosi sitten, koska jonoa on yli vuoden. Ruokailumme oli japanilainen omasake, mikä tarkoittaa käytännössä: ”annan sinun päättää”.
    Tämän järjesti Latitude 25.
    Kyseinen ruokailu tapahtuu siten, että keittiömestari päättää ruokailun sinun puolestasi ja valmistaa sen niistä raaka-aineista mitkä ovat juuri silloin saatavilla. Ruokailu sisälsi toinen toistaan parempia susheja ja muita kala- ja äyriäisruokia. Juomana totta kai sakea ja tunnelma oli vaikuttava. Istuimme saarekkeen ympärillä ja kokit keskelle valmistivat meille suupaloja. Ruokia oli yhteensä 16 kappaletta. Loistava kokemus. Kun me molemmat olemme olleet pitkään ravintola-alalla, niin tuo japanilaisten huippukokkien työn seuraaminen oli aivan oma ohjelmanumeronsa. Todella vaikuttavaa puuhaa.

    Siitä sitten kiertelimme paikkoja ja nautimme yhdessä olosta. Meillä oli todella hauskaa yhdessä ja tuollaisten viikonloppujen jälkeen sitä aina muistuu mieleen, miksi juuri kyseisen henkilön kanssa haluaa viettää loppuelämänsä. Vaikka arki on meillä usein todella uuvuttavaa ja emme jaksa huomioida toisiamme siten, kuinka toinen sen ansaitsee. Mutta kun molemmat panostamme näihin kahteen merkkipäivään kunnolla, niin silloin molemmille muistuu hyvin mieleen, miksi rakastui toiseen aikanaan ja miksi toisesta kannattaa pitää kiinni. Se että emme tähän pysty kuin sen pari kertaa vuodessa antaa meille molemmille myös innostuksen kyseisen tapahtuman ympärille ja halun tehdä kyseisestä viikonlopusta mieleen painuvan molemmille.

    Eli loppu kaneettina haluan muistuttaa kaikkia kiireisen arjen keskelle, että muistakaa ottaa aikaa myös parisuhteelle ja sitä aikaa ei välttämättä tarvitse löytyä kuin se muutama kerta vuoteen, kunhan siitä tekee kerralla merkityksellistä. Älkää unohtako toisianne ja taistelkaa parisuhteenne puolesta, koska nykyisen ylläpitäminen on reilusti helpompaa, kun uuden rakentaminen. Myöskin lasten kannalta ehjä koti on aina parempi kuin rikkinäinen.

  • ELÄMYKSET

    ELÄMYKSET

    Elämykset on aihe mikä saa minut välillä ärsyyntymään toden teolla. Tykkään luoda lapsille kokemuksia ja elämyksiä, mutta niiden hintalappu on välillä todella iso. Ymmärrän toki, että kaikki maksaa ja miksi maksaa yms. Mutta kyllä sapettaa maksaa 25 € per pää jostain keikkalipuista lasten keikalle ja kun lasta ei tietenkään voi laittaa sinne yksin, niin pelkkiin lippuihin menee 50 € ja sitten olisi se kiva joku muisto sieltä vielä ostaa mukaan. Saati sitten, jos on neljä henkinen tai isompi perhe ja kaikille lapsille haluaisi tarjota elämystä.

    Kaikki vanhemmat kuitenkin haluavat lapsille tuottaa elämyksiä ja muistoja mahdollisimman paljon mitkä inspiroivat, mutta hinnat luovat hirveitä paineita vanhemmille ja monet joutuvat tekemään valtavia uhrauksia vain saadakseen lapsen kerran kesässä käymään Linnamäellä. 

    Me ollaan siitä hyvässä asemassa, että jotain elämyksiä voidaan järjestää pari kertaa vuodessa, mutta ei monella perheellä ole ja se ärsyttää. Lapset saavat rahan takia erilaisia kokemuksia ja sitten kun kesäloman jälkeen koulussa vertaillaan kesän tekemisiä, niin saattaa olla aika paljon eroja. Toki on esimerkiksi kauppakeskuksissa ilmaisiakin lasten tapahtumia, mutta kokemuksesta voin sanoa, että on se elämyksenä aivan erilainen mennä kauppakeskukseen katsomaan jotain, kun vaikka Linnanmäelle. Esitys on jo pelkästään paljon suunnitellumpi. Tätä toki lapsi ei välttämättä tiedosta.

    Tähän voisi moni ajatella, että pienelle lapselle on tärkeintä, että näkee vaan suosikki hahmonsa, mutta siitä olen vähän eri mieltä. Se on toki joo se pääasia ja kaiken perusta, mutta elämyksenä se ei ole samalla lailla stimuloiva tai vaikka inspiroiva. 

    Hyvänä esimerkkinä omista lapsista: Oltiin Lempäälän Ideaparkissa katsomassa Hevisaurusta (ilmainen). Keikan jälkeen lapset sanoivat, että oli mahtavaa ja kivaa. Tämä keikka siis tapahtui keskellä ostaria. Ostarin valoissa ja ostarin tunnelmassa.
    Kun oltiin Hevisauruksen omalla keikalla laivalla, jossa oli valot himmeät ja näyttävät taustalakanat ja välkkyvät keikkavalaistukset. Tämän keikan jälkeen lapset halusivat perustaa bändin. Eli se inspiroi heitä aivan eri tavalla. Toinen oli ilmainen ja toiseen meni meiltä perheenä satoja euroja… Ei meillä ole sellaiseen varoja, mutta teemme sitten muita uhrauksia, että lapsille näitä saadaan toteutettua.

    Lasten festarit Silja Linella. Esiintymässä Ti-Ti nalle.

    Sitä kuinka tämän saisi tasapainotettua ja kaikille lapsille saisi samanlaisia elämyksiä on tietenkin erittäin vaikea kysymys. Näihin on paljon hyviä säätiöitä ja yhdistyksiä minkä kautta pystyy saamaan lippuja tai muita avustuksia elämysten tuottamiseen ja tämä on jo hyvä suunta. Olisiko yksi sellainen, että lasten keikalle olisi mahdollista ostaa hyväntekeväisyys lippuja, joita sitten voi vaikka järjestäjän kautta saada. Ajateltuna esim. siten, että kun ostetaan lippuja lasten konserttiin, niin voisin ostaa, vaikka yhden normilipun ja yhden hyväntekeväisyys lipun, jonka sitten voi lunastaa joku toinen perhe. En tiedä mikä olisi hyvä ja oikea tapa, mutta minua ärsyttää suunnattomasti, kun lapset eivät saa samanlaisia inspiroivia elämyksiä kuin muut päiväkoti tai koulu kaverit. 

    En tiedä johtuuko tämä mun ärsyyntyminen siitä, että itsellä ei lapsuudessa ollut vuosittaista lomamatkaa tai ei käyty maksullisissa tapahtumissa tai muuta vastaavaa ja sen takia tunnen jopa lievää syyllisyyttä siitä, että pystyn tarjoamaan lapsille vuosittain jotain mitä haluavat. Samalla takaraivossa tuntuu se pikku Villen harmitus kuunnella kesäloman jälkeen muiden ulkomaanmatkoista ja Särkänniemessä käynneistä. 

    Tiedän tämän olevan tyhmää ajattelua, kun ei nämä saisi heijastua siihen mitä tarjoan omille lapsille, mutta minkäs teet… 

  • LASTEN HARRASTUKSET

    LASTEN HARRASTUKSET

    Lasten harrastukset ovat mielestäni yksi tärkeimmistä asioista kasvatuksessa. Harrastukset antavat lapselle sen oman jutun minkä kautta löytää omaa identiteettiä. Harrastusten kautta saa uusia sosiaalisia kokemuksia, onnistumisen tunteita, sekä opitaan elämään epäonnistumisten kanssa.

    Jokaiselle lapselle oikean harrastuksen löytäminen onkin sitten isompi haaste. Meillä on sellainen käytäntö, että on yksi harrastus mihin panostetaan ja sitten voi kokeilla siinä sivussa muita mitä haluaa. Sitten jos kokeilujen kautta löytyy uusi mihin halutaan panostaa, niin vaihdetaan siihen.

    Tässä onkin myös kääntöpuoli ja se on raha. Lasten harrastaminen on erittäin kallista. Onneksi Facebook kirppiksiltä ja Tori:sta löytyy hyvin ja halvalla lasten harrastusvälineitä. Mutta sitten on kausi- ja kuukausimaksut. Ymmärrän tietenkin mihin maksut perustuvat. Niiden avulla saadaan ylläpidettyä toimintaa ja pidettyä valmennuksen taso mahdollisimman korkealla ynnä muuta. 

    Meillä pienemmän lapsen pääharrastus ei vielä maksa muuta, kun varusteet. Vanhemmalla pääharrastus on varusteiden lisäksi kuukausitasolla noin 75 €. Tämä on monelle erittäin iso raha. Näiden lisäksi on sitten kokeilu harrastukset. Onneksi suurimmalla osalla kokeilut ovat lapsilla ilmaisia, niin niistä harvemmin tulee maksuja. Mutta tulee niistäkin kuitenkin varustekuluja, auton käyttökuluja yms.  Meillä ei lapsena esimerkiksi ollut rahaa, mutta silti meillä sai olla yksi harrastus kerralla. Muistan kyllä elävästi, kun kerran noin 10-vuotiaana kävin itse ilmoittamassa itseni jalkapallokaudelle ja huomasin äidin reaktiosta, että tämä ei ollut hyvä idea. Hän ei tietenkään mitään sanonut ja pääsin harrastamaan, mutta jälkeenpäin olen miettinyt, että varmaan taloudellisen tilanteen takia äiti oli miettinyt, jos en nyt menisi sillä kaudelle harrastamaan.

    Meikäläinen neljännellä tai viidennellä luokalla Ilveksessä.
    Huomio, että tuolloin oli ok, että KOFF sponsoroi junnufutista.
    Nykyään tuntuisi aika absurdilta.

    No kuitenkin itse pääsin monipuolisesti harrastamaan lapsuudessani. Harrastin jalkapalloa, koripalloa, salibandya, teatteri-ilmaisua ja olin bändikoulussa. Yläasteikäisenä, kun taloudellinen tilanteemme oli kohentunut, niin minulla oli samanaikasina harrastuksina salibandy ja teatteri-ilmaisu.

    En ollut ikinä esimerkiksi urheilussa mitenkään hyvä. En ollut maalikuningas, nopein tai ketterin, mutta tykkäsin siitä. Se toi minulle juuri omaa juttuani. Eipä se meillä kotona ikinä ollutkaan ideana, että urheilusta tehtäisiin uraa, vaan enemmänkin juuri tuota oman jutun tekemistä.

    Nyt taas omien lasten kanssa pyrin kannustamaan heitä suorituksissa ja auttamaan heitä lajeissaan niin hyvin, kun pystyn. Olen vapaaehtoisena joukkueenjohtajana ja pyrin antamaan lapsille parhaat mahdolliset edellytykset siihen, että jos kokevat haluavansa uran urheilun parissa, niin se ei tuesta jää kiinni. Tietenkin pitäen huolen, että harrastaminen on kivaa ja mihinkään ei pakoteta. 

    Poika juuri ennen ensimmäisiä reenejä vuonna 2020.

    Sitten yksi minulle ihmeellinen havainto on tapahtunut tässä pojan jalkapalloharrastuksen yhteydessä. Nimittäin muiden vanhempien vapaaehtoisuuden puute. Tämä on itselleni erittäin outoa, koska itse olen tottunut olemaan vapaaehtoisena kaikessa. Havahduin tähän nyt toden teolla, että hyvin harva suostuu esimerkiksi pelipäivien kahvilassa ottamaan vuoroa itselleen. Siinä kuitenkin kerätään rahaa sille juuri sinun lapsesi joukkueelle, että pääsevät turnauksiin ja saavat juttuja. Sekä kyseessä on vain kahvin ja mokkapalan myyminen. Varsinkin miehillä tuntuu olevan tässä haasteita. Toki miehet sitten esim. jeesaavat valmennuksessa tai peluuttamisessa, mutta silti suurin osa äideistä ja isistä ei ota osaa mihinkään toimintaan ollenkaan. Tämä on minulle outoa. Toki voihan se tietty olla, että se on normaalia ja tämä minun aktiivisuuteni on outoa muille… No mene ja tiedä.

    Kuitenkin tällaiset vanhempien vapaaehtoiset toiminnat ovat elinehto siihen, että esimerkiksi valmentaja voi keskittyä valmentamiseen ja vanhemmat yrittävät parhaansa hoitaa joukkueelle ylimääräistä rahaa, että harrastustoiminta saadaan mahdollisimman laadukkaaksi. Meilläkin on näitä kahvilahommia noin 5 kertaa vuodessa ja jos kaikki osallistuisivat, niin se tarkoittaisi yhtä noin 30 min vuoroa vuodessa… Kun taas nyt se nojautuu muutamaan aktiiviin, jotka saattavat tehdä 4 tuntia putkeen ja missaa lapsensa pelit.

    Myöskin tästä aiheesta on jotenkin vaikea nostaa järkevää keskustelua. Se menee yleensä siihen, että aktiiviset huutaa, että olis kiva että muutkin tekisi ja passiiviset ei sano mitään. Se ei ole oikein rakentavaa. Pitäisi saada passiiviselta selkeät selitykset siihen, että miksi valitsee passiivisuuden ja aktiivisen tarvitsisi tämä ymmärtää ja hyväksyä. Tätä kautta aukeaisi keskustelu ja saataisiin kaikkia tyydyttävä osapuoli. Mutta passiivisilta ei tätä helposti saa ja aktiivinen on yleensä liian hyökkäävä.

    Onko tämä sitten se, että kun on kyse vapaaehtoisuudesta, niin siihen ei osallistuta. Pitäisikö heti alusta käskeä ja laittaa tämä toiminta kiinni lapsen harrastamispaikkaan vai olisiko se jo liian rajua. Vai miten tämä kannattaisi tehdä? Jos olet ei aktiivinen tällaisissa, niin kommentoi vaikka alle, kuinka olisi paras aktivoida vanhempia. Tai jos olet onnistunut hyvällä prosentilla aktivoimaan, niin kuinka teit sen? Voit myös laittaa minulle suoraan sähköpostia isa@isatonisa.com

    Eli ottakaa osaa kahvin myyntiin ja auttakaa valmentajia. Laadukas harrastaminen on kuitenkin jokaiselle lapselle vain etu.

  • ENSI HETKET ISÄTTÖMÄNÄ POIKANA

    ENSI HETKET ISÄTTÖMÄNÄ POIKANA

    6.11.1989 isäni ammuttiin ja olin tuolloin 14 päivää vajaa 4-vuotias.

    Näin 36-vuotiaana, kun mietin lapsuuttani ja tuota aikaa, niin muistan selkeästi sen, kun saimme uutisen tapahtuneesta. Puhelin soi aamulla ja äiti putosi polvilleen ja muistan tunteen, että jotain tosi pahaa oli tapahtunut. Hautajaiset muistan myös, mutta mielestäni siellä oli kivaa, kun oli tuttuja ja kokista. Sedällä oli punainen nenä ja se oli outoa. Muuten en muista mitään negatiivista tai masentavaa aikakautta tuolloin olleen. Vaikka jotenkin olettaisin, että minulle olisi jäänyt jonkinlainen musta verho tuon ajan ympärille.

    Kuvassa heitän omien sanojeni mukaan golfheitolla kimpun iskän haudan päälle. Noin viisi vuotta myöhemmin olin ruokapöydässä yht´äkkiä äitille sanonut tarkoittavani tuolloin käsipalloheittoa. Asiasta ei ollut mitään puhetta ikinä ollut, mutta oli jäänyt kaivelemaan ja muistiin tuo virheellisesti sanottu urheilulaji.

    Muutimme kesällä 1990 Tampereelle, joten tarkoitan tuota kahdeksaa kuukautta ennen sitä. Koska kun sinne muutimme, niin pikkupojalla oli niin paljon uutta ihmeteltävää, että ei sitä paljon menneisyys mieleen mahtunut. Ajatukset olivat enemmänkin Särkänniemessä.

     Se että ei ole tuollaista ”verhoa” minulle jäänyt voi tietenkin johtua muutamastakin asiasta. Ekana tulisi mieleen, että läheiset, päiväkodin hoitajat ja kaikki ovat ylireagoineet ja pitäneet ekstra hyvää huolta, että minulla on kaikki hyvin, jolloin minun silmissäni kaikki oli mahtavaa. Toinen voi olla, että olin tosiaan niin pieni, että en voinut edes mitenkään ymmärtää tilanteen vakavuutta. Kolmas on se, että kun muutimme Tampereelle, niin pahat muistot muuttuivat uusiksi ihmeellisiksi asioiksi. Tai syy voi olla joku muukin… En tiedä…

    Lapsena eletään kuitenkin aika lailla päivä kerrallaan. Esimerkiksi kun Isä tapettiin marraskuussa, niin seuraavana kesänä olin suuttunut äidille siitä, että isä ei vie minua kalaan, vaikka oli luvannut. Tämä mielestäni kuvastaa hyvin lapsen mielenmaisemaa siitä, että ei ymmärretä vielä mitä kuolema tarkoittaa konkreettisesti. Tietenkään lapsen ei myöskään kuulukaan ymmärtää sitä. Mutta sitten jos heijastan sitä tuohon aikakauteen, niin voisin kuvitella, että mustaa verhoa ei tuossa ole juuri sen takia, kun olin niin pieni. Myöskin tuo lapsen muisti on ihmeellinen. Olen omissa lapsissa huomannut, että illallispöydässä ei muisteta mitä tänään on päiväkodissa tehty, mutta sitten muistetaan jokin pieni lupaus vuoden takaa, josta itsellä ei ole mitään muistikuvaa.

    Myöskin olen äidiltä kuullut, että kun asuimme kuitenkin pienellä paikkakunnalla ja tapahtuma tiedettiin hyvin, niin olimme muutaman kuukauden päästä tapahtuman jälkeen ollut leikkipuistossa ja siellä joku saman ikäinen lapsi oli minulta kysynyt, että miksi sun isä on kuollut ja olin vastannut, että hänet ammuttiin. Tämän jälkeen leikit jatkui aivan kuten ennenkin. Äiti tästä ehkä enemmän hämmentyi, että tulla nyt minulta tuollaista kysymään, mutta minä en ollut kuulemma moksiskaan.

    Eli mielestäni tapahtuma ei muuttanut lapsuuttani onnellisesta surulliseksi. Totta kai on vaikea sanoa millainen lapsuus olisi ollut ilman Tampereelle muuttoa ja jos minulla olisi ollut isä. Nyt kuitenkin, kun elämä on tällä tavalla mennyt, niin olen kuitenkin sitä mieltä, että lapsuuteni oli hyvä… Erilainen, mutta hyvä.

    Eli mitä voisin yhteenvetona tästä todeta on se, että jos vastaavaa tapahtuu, niin suosittelen pitämään huoli siitä, että lapsi saa olla edelleen lapsi. Ylikompensointi voi olla ihan ok, että lapsi ei huomaa välttämättä niin eroa arjen rutiineissa, totta kai liika on liikaa, mutta kuitenkin siten, että lapsella on turvallinen ja hyvä olla. Jos taas aiheeseen reagoidaan pienelle lapselle hirveän voivottelevasti, niin siinä saattaa helposti tulla lapselle vaikutus siitä, että kaikki vaan säälin takia on sinulle kivoja ynnä muuta ja se saattaa vääristää mielikuvaa todellisuudesta. Eli jos on itse epävarma, niin ilman muuta kasvatusalan ammattilaiset auttavat tässäkin tilanteessa.

    Jos esimerkiksi minulle olisi ruvettu tyrkyttämään perheen miehen roolia tuossa vaiheessa, vaikka alitajuntaisesti, olisi katastrofi ollut valmis. Olin kuitenkin vasta neljävuotias.

    Äitini ja siskoni ulkopuolelta isoimman vaikutuksen hyvään lapsuuteen ja isähahmon roolin minulle teki isäni isä, eli Vaarini. Hänestä ja hänen vaikutuksestaan minuun kerron sitten omassa kirjoituksessa enemmän.