Isätön Isä

Kategoria: Kaikki Blogit

  • Meidän viikko: Perjantai

    Meidän viikko: Perjantai

    Tämä blogi on osa sarjaa nimeltä ”Meidän viikko”. Ideana on valita randomi viikko ja käyn tässä sarjassa läpi jokaisen päivän ja mitä se meidän arjessa piti sisällään. Julkaisen yhden blogin per päivä.
    Tähän osui nyt viikko 2. Eli päivät 8.-14.1.2024

    Perjantai aloitti viikonlopun tunnelman meidän perheessä, ja minulle päivä oli erityisen merkityksellinen koulutuksellisista syistä. Olen opiskelemassa Haaga-Heliassa ylemmässä ammattikorkeakoulussa palvelujohtamista, ja tänään oli ohjelmassa lähipäivä, jota kutsumme ”sadonkorjuu päiväksi”. Päivä oli täynnä intensiivistä oppimista ja ryhmätyöskentelyä. Erityisen tyydyttävää oli saada päätökseen palvelumuotoilun kurssi, jonka päätteeksi meille jaettiin sertifikaatit. Nyt voin ylpeästi kutsua itseäni sertifioiduksi palvelumuotoilijaksi.

    Koulupäivän päätteeksi ehdin vielä hoitaa pari työhön liittyvää pikatehtävää ennen viikonlopun alkua. Työ ja opiskelu yhdistettynä perhe-elämään tekevät arjesta haastavaa, mutta myös palkitsevaa.

    Päivän aikana tuli eteen myös yllättäviä organisointitehtäviä. Poikamme jalkapallojoukkueen joukkueenjohtajana sain tiedon, että illan harjoitukset on peruttava huonojen kenttäolosuhteiden vuoksi. Tämän seurauksena piti nopeasti informoida muita vanhempia ja keksiä jotain vaihtoehtoista toimintaa.

    Perheenä päätimme, että illan ohjelmaan kuuluu joko uimahalli tai luistelu/hiihto. Kuitenkin, kun vaimoni ilmoitti, että hänen täytyy jatkaa töiden parissa illalla, jouduimme hylkäämään uimahallivaihtoehdon, sillä kumpikaan lapsistamme ei vielä osaa uida itsenäisesti. Niinpä suuntasimme Herttoniemen Siilitielle, missä on kätevästi järjestetty ulkoilualue hiihtoladuilla ja luistinradalla. Tämä mahdollisti, että saatoin olla läsnä sekä tyttäreni luistelussa että poikani hiihdossa. Lapset nauttivat täysin rinnoin ulkoilusta, ja yli tunnin reippailun jälkeen poikani oli hiihtänyt vaikuttavat 4,2 kilometriä!

    Kylmästä säästä huolimatta ilta sujui mainiosti. Lähetin vaimolleni viestin, jossa pyysin laittamaan saunan päälle, jotta pääsisimme suoraan lämpimiin löylyihin kotiin palattuamme. Saunan jälkeen nautimme iltapalan ja lapset suuntasivat nukkumaan. Me vanhemmatkin päädyimme varhain pehkuihin, sillä seuraavana päivänä oli tiedossa jotain erityistä – bileet, joista kerron enemmän seuraavassa blogikirjoituksessani.

    Näin sujui meidän perjantaimme – täynnä opiskelua, perheen yhteistä aikaa ja ulkoilun iloa. Arki ja opiskelu yhdistettynä perhe-elämään tuo mukanaan monenlaisia haasteita, mutta myös suuria ilon hetkiä. Viikonloppu alkoi rauhallisissa merkeissä, mutta seuraava päivä lupasi jotain aivan erilaista.

  • Meidän viikko: Torstai

    Meidän viikko: Torstai

    Tämä blogi on osa sarjaa nimeltä ”Meidän viikko”. Ideana on valita randomi viikko ja käyn tässä sarjassa läpi jokaisen päivän ja mitä se meidän arjessa piti sisällään. Julkaisen yhden blogin per päivä.
    Tähän osui nyt viikko 2. Eli päivät 8.-14.1.2024

    Torstai on viikon melkein-loppu, ja se tarkoittaa meille perheessämme rutiinien jatkumista, mutta myös pienten ilojen jakamista. Minun päiväni sujui työnteon merkeissä melko tavalliseen tapaan. Keskityin päivittäisten tehtävien hoitamiseen ja sain edistettyä muutamaa suurempaa projektia. Työpäivät voivat olla toisinaan yksitoikkoisia, mutta kun onnistuu saamaan asioita aikaan, se tuo aina tyydytystä ja motivaatiota.

    Vaimoni oli päivän toimistolla, mikä tarkoitti, että minulle jäi vastuu lasten hoidosta. Tämä ei ole minulle uutta, ja pidänkin siitä, miten se tuo vaihtelua päiviini. Huolehdin siitä, että poikamme sai välipalat koulun ja sporttiklubin välille. Neljältä hain tyttäremme päiväkodista ja samalla varmistin, että kotona odottaisi valmiiksi laitettu illallinen.

    Kun vaimo palasi töistä, lähdimme kaikki yhdessä ulkoilemaan. Päätimme, että tämä ilta olisi omistettu luistelulle ja hiihdolle. Minä otin tyttäreni kanssa luistimet, kun taas vaimoni lähti poikamme kanssa hiihtämään. Oli hienoa nähdä, kuinka poikamme jaksoi kiertää komeasti pari kilometriä hiihtoladuilla, ja tyttäremme temppuili luistimilla kuin pieni taitoluistelija.

    Tämä yhteinen ulkoiluhetki oli meille kaikille tärkeä. Arjen kiireiden keskellä tällaiset yhteiset perhehetket antavat voimaa ja iloa. Niiden aikana tuntuu, että koko maailma pysähtyy hetkeksi, ja saamme nauttia vain toistemme seurasta.

    Illan päätteeksi palasimme kotiin, ja vuorossa oli iltapala ja valmistautuminen yöunille. Lapset nukahtivat helposti päivän touhujen jälkeen, ja me vanhemmatkin päätimme mennä melkein heti heidän perässään levolle.

    Näin sujui meidän torstaimme – työtä, vastuuta ja yhteisiä perhehetkiä. Jokainen päivä on oma tarinansa, ja me pyrimme elämään ne niin, että jokainen hetki merkitsee.

  • Meidän viikko: Keskiviikko

    Meidän viikko: Keskiviikko

    Tämä blogi on osa sarjaa nimeltä ”Meidän viikko”. Ideana on valita randomi viikko ja käyn tässä sarjassa läpi jokaisen päivän ja mitä se meidän arjessa piti sisällään. Julkaisen yhden blogin per päivä.
    Tähän osui nyt viikko 2. Eli päivät 8.-14.1.2024

    Keskiviikko valkeni meidän perheessä erityisen aikaisin. Kuten aiemmin mainitsin, en ole lainkaan aamuihminen, joten kun herätyskello soi ennen kuutta aamulla, oli se minulle todellinen haaste. Tämä kaikki oli tarpeen, sillä päiväni alkoi junamatkalla kohti Jyväskylää, joka lähti jo kello seitsemän. Tällaisina aamuina tunnen todella tarvitsevani sen oman hetkeni aamukahvin ja hiljaisuuden parissa.

    Aamutoimien jälkeen suuntasin juna-asemalle. Matka Jyväskylään sisälsi yhden vaihdon, ja Tampereen kohdalla kollegani liittyivät seuraani. Yhdessä jatkoimme matkaa tarkastamaan, miten meidän Jyväskylän franchising-yrittäjämme toiminta sujuu. Jyväskylä on kaupunkina viehättävä ja viihtyisä, ja olen aina nauttinut siellä käymisestä – olipa syynä työ tai vapaa-aika. Muistan, kuinka kerran kävin Lutakossa katsomassa 69 Eyesin keikkaa, mutta suurimmaksi osaksi olen vieraillut kaupungissa työasioiden merkeissä.

    Juna on minulle mieluisa matkustustapa pitkille matkoille, kuten Helsinki-Jyväskylä -väli. Sen lisäksi, että junamatka on rentouttava, se tarjoaa myös loistavan mahdollisuuden tehdä töitä ja keskustella kollegoiden kanssa niin työasioista kuin muistakin aiheista.

    Paluumatka junalla sujui yhtä jouhevasti, ja saavuin kotiin juuri, kun loppu perhe palasi poikamme jalkapalloharjoituksista. Talvella jalkapalloreenit ovat erityisen mielenkiintoisia, sillä ne pidetään ulkona, kentällä, joka ei ole lämmitetty. Ihailen poikamme ja muiden lasten sitkeyttä näissä olosuhteissa. Me vanhemmat olemme usein vitsailleet, että Real Madridin juniorijoukkueilla on varmasti hieman erilaiset olosuhteet.

    Illalla kotona vaimoni jatkoi vielä työtehtäviensä parissa, sillä hänen työssään alkuvuosi on aina kiireistä aikaa. Lapset menivät nukkumaan tavalliseen tapaansa, ja me vanhemmat valmistauduimme illan kohokohtaan – Liverpoolin jalkapallo-otteluun Fulhamia vastaan.

    Näin sujui meidän keskiviikkomme – täynnä työtä, matkustamista ja perhearkea. Päivät ovat toisinaan pitkiä ja vaativia, mutta yhdessäolo ja perheen pienet ilonhetket tekevät niistä kaiken arvoisia.

  • Meidän viikko: Tiistai

    Meidän viikko: Tiistai

    Tämä blogi on osa sarjaa nimeltä ”Meidän viikko”. Ideana on valita randomi viikko ja käyn tässä sarjassa läpi jokaisen päivän ja mitä se meidän arjessa piti sisällään. Julkaisen yhden blogin per päivä.
    Tähän osui nyt viikko 2. Eli päivät 8.-14.1.2024

    Tiistai tuo mukanaan uuden viikonpäivän ja uudet seikkailut meidän perheessämme. Aamuni alkaa tavalliseen tapaan, aamukahvilla ja Helsingin Sanomien parissa. Tämä hetki on minulle erityisen tärkeä, sillä en ole lainkaan aamuihminen. Tarvitsen sen rauhallisen tunnin, jolloin voin herätä päivään lehden ja kahvin kera. Vaimoni on jo tässä vaiheessa vienyt tyttäremme päiväkotiin ja tuonut lehden postilaatikosta – pieni ele, mutta niin arvokas minulle.

    Tiistaisin työpäiväni käynnistyy aina palavereilla. Niitä on yleensä kolme peräkkäin, ja ne pitävät minut kiireisenä aamupäivän. Kun palaverit on saatu päätökseen, vaimoni vie poikamme hammaslääkäriin. Tämä on yksi niistä arjen rutiineista, joka pitää hoitaa, vaikka välillä se saattaa tuntua työläältä.

    Hammaslääkärikäynnin jälkeen otin auton alleni ja suuntasin kohti Suomen Turkua. Päivä siellä kului keskustellessa yksikkömme päällikön kanssa ja tarkastellen, miten asiat siellä sujuvat. On tärkeää pysyä ajan tasalla siitä, miten eri yksiköissämme menee ja onko mitään erityistarpeita, joita tulisi käsitellä.

    Palasin takaisin kotiin noin kello 18:00. Kotona minua odotti illallinen, jonka jälkeen aloin valmistautua omiin jalkapalloharjoituksiini. Tiistai-iltaisin käyn pelaamassa jalkapalloa paikallisten tuttavieni kanssa. Pelit ovat aina kovia ja aktiivisia, ja tällä kertaa onnistuin jopa maalinteossa – aina yhtä palkitsevaa!

    Kun palasin kotiin jalkapallosta, lapset olivat jo nukkumassa. Meillä on perheessämme tapana, että jos jompikumpi vanhemmista ei ole kotona lasten mentyä nukkumaan, he saavat nukkua meidän sängyssämme. Tämä on lapsille pieni ilon ja turvallisuuden tuojan, ja he nauttivat siitä suunnattomasti.

    Poikamme tiistai oli myös täynnä toimintaa. Hänen koulupäivänsä jälkeen oli vuorossa sporttiklubi, jossa hän käy kolmena päivänä viikossa aina parin tunnin ajan. Sporttiklubi on hänelle tärkeä paikka, jossa hän pääsee purkamaan energiaansa ja kehittämään urheilullisia taitojaan.

    Näin kului meidän tiistaimme – täynnä työtä, harrastuksia ja perhe-elämän pieniä iloja. Jokainen päivä tuo mukanaan omat haasteensa ja nautintonsa, ja me pyrimme elämään ne täysillä, arvostaen jokaista yhteistä hetkeämme.

  • Meidän viikko: Maanantai

    Meidän viikko: Maanantai

    Tämä blogi on osa sarjaa nimeltä ”Meidän viikko”. Ideana on valita randomi viikko ja käyn tässä sarjassa läpi jokaisen päivän ja mitä se meidän arjessa piti sisällään. Julkaisen yhden blogin per päivä.
    Tähän osui nyt viikko 2. Eli päivät 8.-14.1.2024

    Maanantai on viikonaloitus, ja monelle se tarkoittaa rutiinien käynnistymistä ja arjen pyöritystä. Meidän perheessämme, johon kuuluu minä, vaimoni, 8-vuotias poikamme ja 5-vuotias tyttäremme, maanantai on aina täynnä toimintaa ja yhteisiä hetkiä.

    Päiväni alkoi aikaisin, sillä työni vei minut Tampereelle. Matka sujui auton ratissa, ja päivän agendana oli edellisen viikon raporttien ja myyntianalyysien laatiminen. Työni on haastavaa, mutta palkitsevaa, sillä se antaa minulle mahdollisuuden nähdä konkreettisesti, miten eri yksiköiden myynnit ovat edenneet. Työpäivä Tampereella sujui tehokkaasti, ja sen päätteeksi suuntasin kotiin juuri ajoissa, jotta poikamme ehti 17:00 alkaviin koripalloharjoituksiin.

    Koripalloharjoitusten aikana minulla oli vielä edessä iltakoulua. Opiskelen Haaga-Helian palvelujohtamisen master-ohjelmassa, mikä tuo oman lisämausteensa kiireiseen arkeeni. Järjestelin työpöytäni kotikonttorilla, valmistauduin etäluennoille ja sukelsin akateemisen maailman syövereihin.

    Vaimoni päivä kului myös töiden parissa, mutta hän työskenteli kotitoimistolta. Työpäivän päätteeksi hän huolehti lasten ruokailusta ja lähti viemään poikaamme koripalloharjoituksiin. Tyttäremme lähti innoissaan mukaan, sillä hänellä oli oma jännittävä ohjelmansa harjoitusten jälkeen – uusien kaunoluistinten testaaminen.

    Poikamme koulupäivä toisella luokalla päättyi hieman yhden jälkeen. Hänellä ei ollut maanantaisin koulun jälkeistä kerhoa, joten hän palasi kotiin ja vietti aikaa leikkien ennen koripalloharjoituksiaan. Harjoitukset ovat hänelle viikon kohokohtia – hän rakastaa koripallon pelaamista ja on siinä erittäin taitava.

    Tyttäremme päivä päiväkodissa sujui myös mukavasti. Hän oli erityisen innoissaan, kun pääsi aamulla pulkan kyydissä päiväkotiin. Päiväkodin jälkeen hän ehti nopeasti syömään kotona, valmiina lähtemään seuraamaan veljensä harjoituksia ja sen jälkeen luistelemaan. Uudet luistimet olivat todella upeat, ja hän nautti joka hetkestä jäällä.

    Arjen logistiikka sujui tällä kertaa kuin rasvattu – olimme valmistaneet ruoan jo edellisenä iltana, mikä helpotti koko perheen iltapäivän sujuvuutta.

    Ilta päättyi lasten nukkumaanmenoon noin klo 21:00. He nukahtivat nopeasti päivän touhujen jälkeen. Me vanhemmat rentouduimme vielä hetken katsomalla kymppiuutiset ja uusimman jakson Pasilan Myrkystä ennen kuin itsekin suuntasimme nukkumaan.

    Tällainen oli meidän perheemme maanantai – päivä täynnä toimintaa, perheen yhteisiä hetkiä ja arjen hallintaa. Vaikka päivät ovat toisinaan kiireisiä, ne ovat täynnä rakkautta ja yhteistä tekemistä. Näissä hetkissä piilee perhe-elämämme ydin.

  • Kotona työskentelevät vanhemmat: Tasapainoilu lasten ja työn välillä

    Kotona työskentelevät vanhemmat: Tasapainoilu lasten ja työn välillä

    Elämme hektistä aikaa, jossa monien perheiden arki on muuttunut radikaalisti. Kotona työskentelevät vanhemmat kokevat erityisen haasteelliseksi tasapainoilla työtehtävien ja lastenhoidon välillä, erityisesti kun kotona on kaksi vilkasta pientä lasta, kahdeksan- ja viisivuotiaat. Kuinka säilyttää tehokkuus työssä samalla, kun huolehtii perheen pienimmistä ja samalla varmistaa, etteivät lapset tuijota ruutuja koko päivän? 
    Tässä blogissa tarkastelemme tätä monimutkaista haastetta ja jaan viisi käytännön vinkkiä, jotka voivat auttaa lasten viihtymistä keskenään ilman ruutuaikaa.

    Arjen haasteet: Lastenhoito ja työ kotoa käsin

    Ensimmäiseksi on tärkeää ymmärtää, että tämä tilanne on haastava kaikille osapuolille. Myös lapsille. Vaikka vanhemmat tekevätkin työtään kotoa, heillä on edelleen velvollisuutensa täyttää työaikansa ja vastata työtehtäviinsä. Vaikka päiväkoti tai kerhot voivat olla ratkaisuja, ne eivät aina ole käytettävissä tai sovi kaikille perheille. Esimerkiksi meillä juuri tämä viikko on ollut sellainen, että lapset eivät ole koulussa tai päiväkodissa.

    Meistä vaimo tekee töitä kotoa käsin noin 90 % ajasta ja minä normaalisti en hirveästi, mutta nyt tällä viikolla, kun lapset on ollut kotona, niin pyrin myös itse olemaan. Koska muuten vaimolla olisi työnteko todella katkonaista, niin nyt saamme puolitettua katkot. Meillä on se onni, että pystymme itse aika hyvin vaikuttamaan työpäiviemme kulkuun, joten pystymme esimerkiksi laittamaan tauot eri aikoihin, jolloin lapsilla on mahdollisimman pienet ajat keskenään oloa.

    Ruokailujen ajoittaminen saattaa olla toinen hankala kohta, kun vanhemmat ovat kiireisiä työtehtävissään. Meillä esimerkiksi on huomattu, että jos ruuan tekee edellisenä iltana valmiiksi, niin syödään ihan hyvää ja fiksua ruokaa, mutta jos pitää töiden välissä saada ruoka tehtyä, niin sitten se on mikropizzaa tai ranskalaisia. Eipä niissäkään niin vikaa ole, mutta olisi se kiva lasten kehityksen kannalta tarjota heille monipuolista ravintoa aina. 

    Pienten lasten keskenään kohtaamat riidat voivat lisätä haastetta ja aiheuttaa keskeytyksiä vanhempien työpäivään. Tämä on lapsilta normaalia, kun opetellaan vielä tunnetaitoja ja sosiaalista kanssakäymistä. Lapset ei ymmärrä tietenkään sitä, että kun riita tulee ja huudetaan äitiä tai iskää, niin heille se on luonnollinen ongelman ratkomis tapa, mutta vanhemmalle se katkaisee jälleen työt. Tämä saattaa stressata ja hermostuttaa vanhempaa rajusti. Varsinkin jos tämä on toistuvaa. Tässä olisi helppo sanoa, että laske kymmeneen ja ymmärrä toista osapuolta, mutta se ei valitettavasti aina ihan onnistu. 

    Videopalaverien ollessa meillä arkipäivää, vanhemmat tarvitsevat keinoja pitää lapset aktiivisina keskenään, jotta he eivät häiritsisi palavereita.

    Viisi vinkkiä lasten viihtymiseen keskenään ilman ruutuja:

    Luovuus kukoistamaan: Varusta lapset monipuolisilla leluilla, askartelutarvikkeilla ja peleillä, jotka innostavat mielikuvitusta. Rakentaminen, piirtäminen ja roolileikit ovat erinomaisia tapoja pitää lapset kiireisinä ilman ruutuaikaa. 

    Aamun yhteiset hetket: Aloita päivä yhteisellä aamuhetkellä, jossa lapset voivat osallistua aamupalan valmistukseen. Tämä ei vain auta heitä tuntemaan osallisuutta perheen rutiineihin, vaan myös aloittaa päivän positiivisilla huomioilla. Tässä samalla hyvä jutella millainen päivä vanhemmalla on luvassa ja mitä vanhempi toivoisi lapsilta päivän aikana.

    Säännölliset tauot: Aseta päivän aikana säännöllisiä taukoja, joissa lapset voivat liikkua ja leikkiä keskenään. Tauot auttavat purkamaan energiaa ja luovat samalla aikaa vanhemmille keskittymiseen. Tässä hyvä tapa laittaa vaikka lapsille kello näyttämään kauan vanhemman taukoon on aikaa. Tällöin lapset tietävät kauan tarvitsee vielä olla ilman vanhempaa ja auttaa lasta ymmärtämään päivän meininkiä.

    Yhteiset projektit: Kannusta lapsia työskentelemään yhdessä pienissä projekteissa, kuten legorakennelmien luomisessa tai yhteisen taideprojektin parissa. Tällaiset aktiviteetit tukevat lasten yhteistyö- ja ongelmanratkaisutaitoja.

    Rakenna Sisäleikkipaikka: Tee sisälle leikkialue, joka tarjoaa lapsille mahdollisuuden liikkua ja leikkiä turvallisesti. Teltat, patjat, ja pehmeät lelut voivat muuttaa huoneen seikkailulliseksi leikkipaikaksi, jossa lapset voivat käyttää mielikuvitustaan ja pitää hauskaa yhdessä. Tämäkään ei hirveästi tilaa vaadi ja esimerkiksi YouTubesta löytyy hyviä vinkkejä, kuinka näitä tehdään pieneen tilaan

    (Sitten kun mikään näistä ei toimi, niin laita heille ruutuaikaa..)

    Lopuksi tässä tilanteessa on tärkeää olla itselleen armollinen ja joustava. Jokainen perhe on erilainen, ja ratkaisut vaihtelevat tilanteen mukaan. Yhdessä asetettujen rutiinien ja viihtymiskeinojen avulla kotona työskentelevät vanhemmat voivat löytää tasapainon työn ja lastenhoidon välillä, ja luoda samalla positiivisen ympäristön, jossa jokainen perheenjäsen voi kukoistaa omalla tavallaan. Pienet lapset eivät kuitenkaan vielä ymmärrä mitä työssä käyminen tarkoittaa ja kuinka tärkeätä se on perheelle. Tätä ei voi myöskään lapsilta vaatia. He elävät omassa kuplassaan ja heillä on riittävästi opeteltavaa tunteista ja maailmasta muutenkin. On myös tärkeätä antaa tässä vaiheessa työn tekemisestä positiivinen kuva lapsille. Jos esimerkiksi työn tekeminen kotona saa sinut stressaantuneeksi ja heijastat sitä lapseen, joka pyytää vieressä vettä, niin tämä antaa herkästi lapselle kuvan siitä, että silloin kun töitä tehdään ei olla kivoja ja siten saattaa vaikuttaa lapsen mielikuvaan siitä onko työn tekemisessä mitään järkeä.

  • MEIDÄN UUSI VUOSI

    MEIDÄN UUSI VUOSI

    Näin se vuosi taas vaihtui ja 2023 jäi taaksemme. Vuosi oli meille ihan kohtalainen. Pysyttiin ihan hyvin terveenä mikä on pääasia ja työt sujuivat odotetulla tavalla. Lapsilla harrastukset edelleen kiinnostavat ja vanhemmalla koulussa menee hyvin, joten voi olla vuoteen lähtökohtaisesti ihan tyytyväinen. 

    Vuodelle 2024 en aseta hirveästi tavoitteita ja veikkaan, että vuosi tulee olemaan todella mielenkiintoinen hyvällä ja myös pahalla. Katsotaan mitä tulee eteen ja sitten sillä mennään.

    Toivon, että vähän enemmän saisin urheilusta kiinni. Toivon myös, että koulun saan päätökseen ja että kaikki pysyy terveenä.

    No sitten itse asiaan, eli siihen miten meidän vuosi vaihtui.

    Aamun aloitimme todella rauhallisesti. Pelasimme vähän Nintendolla ja olimme muutenkin rauhassa ja hitaasti keskenämme. Lapset toki aina keksivät huutamista ja juoksemista, mutta eipä se meitä juuri haitannut. Söimme vielä kotona lounaan ja päätimme lähteä ulkoilemaan.

    Jouluna sairastetut vatsataudit jäivät taakse (onneksi) ja saimme nauttia ulkoilmasta ilman, että tarvitsee olla lähellä WC:tä koko ajan. Tyttö on pitkään tykännyt käydä luistelemassa ja poika sai joulupukilta lahjaksi sukset, niin aamu lähti käyntiin sillä, että lähdimme kuistelemaan ja hiihtämään. Poika kerkesi saamaan suksilla viikossa kasaan yli kymmenen kilometriä ja tyttö menee jo niin lujaa luistimilla, että perässä pysymisen eteen joutuu ihan töitä tekemään.  Pakkanen oli kiristynyt jo sen verran, että kahteen kilometriin tarvitsi hiihtäminen tällä kertaa lopettaa, että lähdettiin takaisin lämpimään.

    Kotona vedimme välipalat ja rupesimme tekemään lähtöä Helsingin keskustaan missä oli kaupungin järjestämä tapahtuma kansalaistorilla. Illallahan siellä esiintyi lasten suosikit Käärijä sekä Bess, mutta onneksi lapsille oli ok, että katsomme ne kotona telkkarista. Nyt kansalaistorilla oli SkidiDisko, jossa DJ Orkidea soitti lapsille disco musiikkia. Lavalla oli myös Step-Up dancerit ja erilaisia lasten hahmoja. Tapahtuma huipentui pieneen ilotulitukseen tai pyroshow se taisi enemmän olla. Mutta joka tapauksessa Disco oli hyvä ja lapset viihtyivät ja bailasivat täysiä. Jopa vanhempi lapsi innostui bailaamaan pienen hetken päästä.

    Sitten lähdettiin junalla takaisin kotiin ja menimme kotiin laittamaan iltaruuat valmiiksi. Meillä on perinteisesti uutenavuotena ollut tikkupaloja ja hodareita iltaruuaksi. Näitä on syöty samalla kun katsomme YLE:tä uuden vuoden vastaanottoa. Lapsille levitetään olohuoneeseen sohva ja saavat valvoa niin myöhään, kun jaksavat. Hyvin he tänä vuonna tsemppasivat yli puolen yön, mutta puoli yhteen mennessä taisi molemmat olla jo unten mailla…

    Mutta kuitenkin palataan vähän taakse päin. Eli kun saavuimme keskustasta ja iltaruuat oli tehty, niin lähdimme ulos katsomaan raketteja. Kello oli tällöin noin kahdeksan, niin paukuttelijoita oli jo siellä täällä. Itse me emme raketteja ole ikinä ostaneet, mutta tähtisädetikut on lapsille kyllä aina ostettu. Katsotaan jos joku vuosi ostetaan ihan omatkin raketit.

    Sellaisen tunnin verran olimme ulkona, mutta sitten pakkanen rupesi jo tuntumaan naamassa sen verran pahasti, että pakko oli lähteä takaisin kotiin. Hienoja raketteja ihmisillä oli ja kiitos siitä, että pääsimme niistä nauttimaan.

    Kotiin kun päästiin, niin levitettiin sohva ja aloimme valmistautumaan illan ohjelmaan. Tikkupalat nostettiin jääkaapista ja hodareihin nakit keitettiin. Sitten show alkoi ja pääsimme jännittämään artistien esityksiä. Esitykset olivat hyviä ja hauskoja. Käärijä sai jälleen lapset sekoamaan ihan täysin ja näin se vuosi vaihtui todella kovan huudon saattelemana. Taisi siinä lapsilla paidatkin lähteä päältä jossain vaiheessa.

    Muutimme hiljattain uuteen asuntoon ja nykyisestä asunnosta aukeaa laajat ja hyvät näkymät. Tämä teki kyllä rakettien katsomisesta erittäin antoisaa ja näyttävää. Jos ei käynyt jo ilmi, niin itse tykkään raketeista aika tavalla, mutta olen vaan itse sen verta nössö, että en oikein uskalla niitä itse ampua.

    Joka tapauksessa lapset nukahtivat siinä puoli yhden aikaan ja me aikuiset sitten otettiin lasit viiniä ja siinä se vuosi jälleen mukavasti vaihtui.

    Uusi vuosi ei meillä ole ikinä ollut mikään erityinen juhlapäivä, koska yleensä olemme olleet töissä kyseisen yön. Nyt sitten lasten myötä siitä on tullut enemmänkin lasten juhla. Tämä on mielestäni oikein jees ja ajattelin samalla kaavalla hoitaa myös seuraavan vuoden vaihtumisen.

    Oikein hyvää ja mukavaa vuotta 2024 kaikille.

  • MEIDÄN JOULUMME

    MEIDÄN JOULUMME

    Meillä joulu menee sellaisena perinteiden sulatusuunina, koska vaimolla ja minulla on aika erilaiset joulu perinteet. Vaimo kokee tärkeänä, että jouluna nähdään sukulaisia ja minä koen, että joulu on tärkeä viettää oman perheen kesken.

    Kun rupesimme seurustelemaan noin tuhat vuotta sitten, niin joulu oli meille molemmille silloin aika erilainen kuin nykyään. Teimme molemmat yleensä töitä joulut. Olimme molemmat pienen paikkakunnan yökerhossa töissä ja tämä tarkoitti sitä, että joulu oli työpäivä. Saatoimme käydä päivällä jossain syömässä jouluruokaa, mutta koska teimme työmme yökerhossa, niin nukuimme pitkään. 

    Minulla on ollut perinteisenä joulun aikatauluna sellainen, että 12:00 katsotaan joulurauhan julistus ja sen jälkeen on riisipuuroa. Tämän jälkeen itse joulupöydässä pitää olla yön yli haudutettua karjalanpaistia. Tässä ne minun perinteeni ovat. Haluaisin kyllä käydä esimerkiksi isäni tai isovanhempieni haudalla käydä viemässä kynttilät, mutta kun haudoille on puolitoista tuntia matkaa, niin varsinkin nykyään lasten kanssa se olisi aika mahdottomuus aattona käydä viemässä. Viisi- ja kahdeksanvuotiaat lapset, kun pakataan yli kolmeksi tunniksi autoon jouluaattona, niin se ei välttämättä nosta joulumieltä toivotulla tavalla.

    Nykyään meidän joulumme pyörii aika kivalla kaavalla. Jouluaattona olemme perheen kesken kotona Helsingissä. Käymme aamulla aamupalan jälkeen saunassa. Syömme lounaana riisipuuroa ja sitä ennen katsomme joulurauhan julistuksen. Tämän jälkeen touhuamme keskenämme ja katsomme esimerkiksi jouluelokuvan (tänä vuonna katsoimme Grinchin). Koska tänä vuonna pukki pääsi meille vasta 18:00, niin teimme sillain, että pukki jätti aamulla kirjeet lapsille ja pahoitteli siitä, että pääsee paikalle vasta niin myöhään ja sen takia hän oli piilottanut asuntoon molemmille lahjat ja yhden yhteisen lahjan.
    Tänä vuonna lahjat olivat: Tytölle Stigan Power Rocket liukuri. Pojalle sukset, sauvat ja monot. Sekä yhteisenä uusi pulkka. Tämä suunnitelma antoi meille sen mahdollisuuden, että pääsemme ulos laskemaan mäkeä ja hiihtämään pukkia odotellessa.

    Kuitenkin ikävänä asiana poika sai oksennustaudin aattoyönä ja tämän takia päivä vähän muutti muotoaan… Eli pitkät talviharrastukset voitiin unohtaa… No siinä pukille myös infottiin asiasta ja saatiin onneksi pukin käynti sopimaan siten, että tapaamme hänet ulkona ja turvavälejä käyttäen. 

    Joulupäivä meillä sitten perinteisesti on vietetty Valkeakoskella anoppilassa. Paikalla on vaimon veljet ja lasten serkut myös. Nyt kun tätä jouluaattona kirjoitan, niin vähän veikkaan, että huomenna tuon taudin takia emme kuitenkaan tule tuonne tänä vuonna menemään vaan aika varmasti visiitti tehdään sitten välipäivinä. Vaimolla ja lapsilla on välipäivät vapaana, joten voivat käydä vaikka sitten ilman minua. 

    Tämän jälkeen tapaninpäivänä on perinteisesti oltu minun puolellani sukua. Yleensä isosiskoni on laittanut Valkeakoskella pöydän koreaksi, mutta tänä vuonna Äitini hoitaa homma Järvenpäässä. Toki tuo tauti vielä tekee sellaisen epäilyksen varjon sille päästäänkö lähtemään, mutta sen näkee sitten.

    Kuitenkin tässä, kun jouluruokia sulattelee ja tätä kirjoittaa, niin täytyy todeta, että kyllä joulu tällä tavalla on paljon mukavampaa kuin töitä tehdessä. Töissä oli toki yleensä jouluna mukavaa ja ihmiset olivat hyvällä päällä, kun pienellä paikkakunnalla ihmiset palasivat kotiin ja näki paljon sellaisia ihmisiä ketä ei normaalisti näkynyt. Mutta kuten sanoin, niin tällä tavalla tämä joulu on kyllä mukavampaa.

    Mielestäni joulu on nykyään aika, jolloin hetkeksi rauhoitutaan normaalisti hektisestä arjesta ja keskitytään niihin asioihin, mitkä ovat tärkeätä. Nähdään perhettä ajan kanssa ja käydään moikkaamassa sukulaisia. Toivon kovasti, että kaikki saavat viettää juuri itselleen parhaan joulun niiden ihmisten kanssa, jota haluaa. Tämä ei tietenkään joka vuosi kaikille onnistu, mutta toivotaan, että edes joku vuosi tämä onnistuisi jokaiselle. Joulu on kuitenkin yksinäisille todella raskasta aikaa ja toivon, että jokainen yksinäinen ihminen kestää tämän ajan yli. Toivon myös, että seuraavan vuoden aikana elämässä tapahtuu sellaisia asioita, että ensi jouluna ei tarvitse viettää joulua yksin, jos et sitä halua.

    Oikein hyvää, rauhallista ja mukavaa joulua ihan jokaiselle.

    P.s Jos sinulla on jotain hauskoja jouluisia perinteitä tai jotain jouluisia haasteita, niin kuulisin niistä mielelläni.

  • VIERASKYNÄ: ENSIMMÄINEN ISÄNPÄIVÄ ILMAN ISÄÄ

    VIERASKYNÄ: ENSIMMÄINEN ISÄNPÄIVÄ ILMAN ISÄÄ

    Tämän on kirjoittanut nimimerkki isätön. Hän on lukenut blogiani alusta asti ja halusi itse kirjoittaa minulle muistonsa.
    Jos itse haluat tehdä samoin, niin laita minulle kirjoituksesi sähköpostilla: isa@isatonisa.com

    —

    Aamu valkeni pehmeästi, ja heräsin aikaisin, kun aurinko alkoi hiljalleen valaista huonetta. Isänpäivä oli saapunut, ja se herätti ristiriitaisia tunteita sydämessäni. Isä oli poissa, mutta päätin tehdä tästä päivästä erityisen äidille ja siskolleni.

    Keittiössä aloin valmistaa isän suosikkiaamiaista – pannukakkuja mansikoilla. Muistot tulvivat mieleeni, kuinka isä opetti minulle tämän reseptin ja kuinka hän aina hymyili syödessään niitä. Tein jokaisen pannukakun huolellisesti, aivan niin kuin isä olisi tehnyt. Kun katsoin valmista aamiaista, tunsin surun sekoittuvan kiitollisuuteen.

    Aamiaisen jälkeen lähdimme yhdessä puistoon. Siellä pelasimme jalkapalloa, kuten isän kanssa oli tapana. Muistot hänen kannustavasta äänestään ja iloisista huudoistaan täyttivät mielessäni. Yksi erityinen muisto oli kesäpäivä, jolloin isä opetti minulle potkutekniikan, ja nauroimme yhdessä kaatuillessani.

    Palatessamme kotiin iltapäivällä päätimme jakaa muistoja isästä. Kukin vuorollaan kertoi tarinan, joka toi esiin hymyn ja kyyneleet. Muistin, kuinka isä otti minut mukaansa kalaretkille ja opetti minut heittämään onkea. Se oli hetki, joka yhdisti meitä, vaikka hän ei ollutkaan enää kanssani.

    Illan pimetessä istuimme sohvalla kynttilänvalossa katsellen isän lempielokuvaa. Tunsin hänen läsnäolonsa vahvemmin kuin koskaan. Jokainen hymy ja nauru, joka täytti huoneen, oli kuin isän kädenpuristus olkapäälläni.

    Isänpäivä vaikutti minuun syvällisesti. Se vahvisti haluani olla hyvä isä omille lapsilleni, kun aika koittaa. Kolme asiaa, jotka opin tästä päivästä ja haluan viedä mukanani isyyteeni:

    1. Arvostan hetkiä: Isänpäivä opetti minulle, että jokainen hetki rakkaiden kanssa on aarre. Aion antaa aikaa ja huomiota perheelleni ja nauttia jokaisesta yhdessä vietetystä hetkestä.
    2. Muistot elävät: Isä ei ole enää fyysisesti kanssamme, mutta hänen muistonsa elää vahvasti. Aion luoda omille lapsilleni muistoja, jotka kestävät eliniän ja tuovat lohtua vaikeina hetkinä.
    3. Rakkaus yhdistää: Isänpäivä osoitti, että rakkaus ylittää ajan ja tilan. Aion ilmaista rakkauttani avoimesti ja olla läsnä perheeni elämässä kaikissa sen vaiheissa.

    Yhteenvetona isänpäivästä voin sanoa, että se oli matka tunteiden vuoristoradassa. Suru, ilo, kiitollisuus ja rakkaus sekoittuivat, mutta päivä opetti minulle arvokkaita läksyjä isyydestä ja perheestä. Vaikka isä ei ollut fyysisesti mukana, hänen henkensä ja opetuksensa elivät vahvoina, ja päätin kantaa niitä mukanani koko elämäni ajan.

  • ISÄNPÄIVÄ ISÄTTÖMÄNÄ ISÄNÄ

    ISÄNPÄIVÄ ISÄTTÖMÄNÄ ISÄNÄ

    Isänpäivä, se päivä vuodesta, joka herättää monenlaisia tunteita. Monille se on juhlan päivä, jolloin kunnioitetaan isyyttä, jaettuja hetkiä ja lämpimiä muistoja isien kanssa. Mutta mitä tapahtuu, kun isänpäivä muuttuu muistoksi menetetystä isästä ja on ristiriidassa omaan rooliin isänä?

    Olen itse kokenut tämän matkan. Isättömänä poikana, joka menetti isänsä nuorena, isänpäivä on ollut monesti täynnä ristiriitaisia tunteita. Kaipuu ja suru sekoittuvat muisteluun niistä hetkistä, jotka sain jakaa isäni kanssa ennen hänen poismenoaan. Mutta samalla se on päivä, joka herättää kysymyksiä omasta isyydestäni, kun olen itse isä kahdelle lapselleni.

    Muistan erään keskustelun vanhan työkaverin kanssa, kun minusta oli tullut isä ja toinen isänpäivä oli edessä. En ollut siihen päivään mennessä oikein juhlinut isänpäivää muuten, kun surun kautta. Vaikka toki lapselta sain itsetehdyn kortin ja menimme ravintolaan syömään ynnä muuta. Eli siis oikein kiva päivä vietettiin, mutta aina oma lähtökohta päivään oli surun kautta. Kunnes kollega sai päähäni taottua, että minun pitää muistaa, että tämä on isänpäivä omille lapsilleni myös ja heillä on vain yksi isä. Tämä sai minut miettimään päivää uudestaan ja muuttamaan oman asenteen tätä päivää kohtaan. Olin tottunut mennä päivään surun kautta, joten en osannut katsoa sitä ilon kautta.

    Isättömyys ei ole aina ollut helppo taakka kantaa. Se on opettanut minulle paljon – vahvistanut itsenäisyyttäni, tehnyt minusta empaattisemman ja antanut perspektiiviä siihen, millaista on olla poissaoleva isä ja miten tärkeää on olla läsnä omille lapsilleen. Mutta samalla se on tuonut mukanaan epävarmuutta ja pelkoa: voinko olla tarpeeksi hyvä isä ilman omia isän esikuvia?
    Monille tutuille, jotka suorittavat isän roolia yritän aina keskusteluissa tuoda esille kaikkea lasten perspektiivistä. Vähän sillä ajatuksella, että kun sinun lapsellasi on isä, niin pidä huoli, että se näkyy lapsen arjessa. En nyt ihan noilla sanoilla, mutta tuolla pohjavireellä.

    Isänpäivä on päivä, joka saa minut pohtimaan omia valintojani isänä. Miten voin olla läsnä lapsilleni parhaalla mahdollisella tavalla? Kuinka voin välittää heille sen rakkauden ja tuen, mitä isältä kuuluisi saada ilman omia kokemuksia? Isänpäivä muistuttaa minua siitä, miten tärkeää on olla läsnä ja luoda muistoja lasten kanssa, sillä ne ovat aarteita, jotka säilyvät. Tähän on tietysti auttanut fiksu vaimoni, joka antaa minulle hyvin tilaa toteuttaa ja tehdä virheitäkin ilman mitään valtapeliä vanhemmuudessa. Hän onneksi tietää, että tarvitsen näissä asioissa apua ja yritän parhaani.

    Toki voi tietty olla, että isättömyyden takia teen tätä ajatustyötä liiaksi, mutta mielestäni ehkä tärkeintä on, että teen tätä ajatustyötä. Monet isät eivät välttämättä ajattele näitä asioita ollenkaan, vaikka heillä olisi itsellä ollut isä ja se on mielestäni sääli.

    Vaikka isättömyys on jättänyt tyhjiön elämääni, olen pyrkinyt täyttämään sen omalla läsnäolollani ja rakkaudellani lapsiani kohtaan. Yritän olla se isä, jota itse olisin toivonut: kuunteleva, läsnä oleva ja tukeva. Kannustan lapsia paljon kaikessa mitä haluavat tehdä ja yritän saada heidät innostumaan uusista asioista. Kokeilemaan asioita rohkeasti ja sitä kautta löytämään itse itsestänsä parhaat puolet. Isänpäivä ei siis nykyään ainoastaan muistuta minua menetyksestä, vaan se on myös päivä kiitollisuudelle omista lapsista, jotka ovat antaneet minulle mahdollisuuden kokea isyyden uudella tavalla, mihin olen tottunut.

    Jokainen isänpäivä on matka tunteiden ja ajatusten labyrintissa. Se on päivä, joka kutsuu pohtimaan menneisyyttä, juhlimaan nykyhetkeä ja suunnittelemaan tulevaisuutta omien lasten kanssa. Isättömänä isänä tiedän, että isänpäivä on enemmän kuin vain yksi päivä vuodessa – se on jatkuvaa matkaa ymmärrykseen, rakkauteen ja muistoihin, jotka kantavat läpi elämän.


    Lopuksi toivotan oikein hyvää isänpäivää jokaiselle isälle, sekä isäksi haluavalle. 
    Tämän lisäksi tärkeimpänä voimia jokaiselle isättömälle.