Tämän on kirjoittanut nimimerkki isätön. Hän on lukenut blogiani alusta asti ja halusi itse kirjoittaa minulle muistonsa.
Jos itse haluat tehdä samoin, niin laita minulle kirjoituksesi sähköpostilla: isa@isatonisa.com
—
Aamu valkeni pehmeästi, ja heräsin aikaisin, kun aurinko alkoi hiljalleen valaista huonetta. Isänpäivä oli saapunut, ja se herätti ristiriitaisia tunteita sydämessäni. Isä oli poissa, mutta päätin tehdä tästä päivästä erityisen äidille ja siskolleni.
Keittiössä aloin valmistaa isän suosikkiaamiaista – pannukakkuja mansikoilla. Muistot tulvivat mieleeni, kuinka isä opetti minulle tämän reseptin ja kuinka hän aina hymyili syödessään niitä. Tein jokaisen pannukakun huolellisesti, aivan niin kuin isä olisi tehnyt. Kun katsoin valmista aamiaista, tunsin surun sekoittuvan kiitollisuuteen.
Aamiaisen jälkeen lähdimme yhdessä puistoon. Siellä pelasimme jalkapalloa, kuten isän kanssa oli tapana. Muistot hänen kannustavasta äänestään ja iloisista huudoistaan täyttivät mielessäni. Yksi erityinen muisto oli kesäpäivä, jolloin isä opetti minulle potkutekniikan, ja nauroimme yhdessä kaatuillessani.
Palatessamme kotiin iltapäivällä päätimme jakaa muistoja isästä. Kukin vuorollaan kertoi tarinan, joka toi esiin hymyn ja kyyneleet. Muistin, kuinka isä otti minut mukaansa kalaretkille ja opetti minut heittämään onkea. Se oli hetki, joka yhdisti meitä, vaikka hän ei ollutkaan enää kanssani.
Illan pimetessä istuimme sohvalla kynttilänvalossa katsellen isän lempielokuvaa. Tunsin hänen läsnäolonsa vahvemmin kuin koskaan. Jokainen hymy ja nauru, joka täytti huoneen, oli kuin isän kädenpuristus olkapäälläni.
Isänpäivä vaikutti minuun syvällisesti. Se vahvisti haluani olla hyvä isä omille lapsilleni, kun aika koittaa. Kolme asiaa, jotka opin tästä päivästä ja haluan viedä mukanani isyyteeni:
- Arvostan hetkiä: Isänpäivä opetti minulle, että jokainen hetki rakkaiden kanssa on aarre. Aion antaa aikaa ja huomiota perheelleni ja nauttia jokaisesta yhdessä vietetystä hetkestä.
- Muistot elävät: Isä ei ole enää fyysisesti kanssamme, mutta hänen muistonsa elää vahvasti. Aion luoda omille lapsilleni muistoja, jotka kestävät eliniän ja tuovat lohtua vaikeina hetkinä.
- Rakkaus yhdistää: Isänpäivä osoitti, että rakkaus ylittää ajan ja tilan. Aion ilmaista rakkauttani avoimesti ja olla läsnä perheeni elämässä kaikissa sen vaiheissa.
Yhteenvetona isänpäivästä voin sanoa, että se oli matka tunteiden vuoristoradassa. Suru, ilo, kiitollisuus ja rakkaus sekoittuivat, mutta päivä opetti minulle arvokkaita läksyjä isyydestä ja perheestä. Vaikka isä ei ollut fyysisesti mukana, hänen henkensä ja opetuksensa elivät vahvoina, ja päätin kantaa niitä mukanani koko elämäni ajan.
