Isätön Isä

Avainsana: tyttö

  • Meidän viikko: Sunnuntai

    Meidän viikko: Sunnuntai

    Tämä blogi on osa sarjaa nimeltä ”Meidän viikko”. Ideana on valita randomi viikko ja käyn tässä sarjassa läpi jokaisen päivän ja mitä se meidän arjessa piti sisällään. Julkaisen yhden blogin per päivä.
    Tähän osui nyt viikko 2. Eli päivät 8.-14.1.2024

    Sunnuntai herätti meidät hieman kohmeisessa tunnelmassa lauantai-illan juhlinnan jälkeen. Onneksi olo oli kuitenkin enemmän hyväntuulinen kuin pahaenteinen. Alakertaan suunnatessamme, aamukahvi ja siskoni perheen kanssa käydyt keskustelut edellisillan tapahtumista toivat mukanaan lämpimiä naurahduksia ja iloisia muistoja.

    Aamun rauhallisen hetken jälkeen lähdimme noutamaan unohdettuja tavaroitamme syntymäpäiväsankarimme luota. Tämäkin vierailu muodostui hauskaksi kertauskierrokseksi, kun muistelimme yhdessä iloisesti edellisen illan käänteitä.

    Seuraavaksi suuntasimme auton nokan kohti anoppilaa, jossa meitä odottivat appiukon syntymäpäiväkahvit kakkuineen. Anoppilassa oli aina yhtä lämminhenkinen ja ruokaisa vastaanotto, ja nautimme yhdessäolosta sekä herkullisista tarjoiluista.

    Täynnä kakkua ja hyviä keskusteluja lastasimme lapset ja tavarat autoon, valmiina suuntaamaan takaisin Helsinkiin. Matkalla kohtasimme haastavan ajosään, mutta onneksi oli vaimoni vuoro ajaa. Hän selvisi tehtävästä sujuvasti, ja pian olimme jo kotona.

    Kotiin päästyämme päätimme ottaa rennosti ja menimme suihkun kautta nukkumaan. Tämä sunnuntai oli rauhallinen ja rentouttava päätös viikolle, joka oli ollut täynnä toimintaa, tapahtumia ja perheen yhteisiä hetkiä. Poikkeuksellisesti tällä viikolla ei ollut muita harrastuksia kuin tyttären sirkuskoulu, eikä myöskään jalkapallopelejä, mikä antoi meille mahdollisuuden nauttia hieman tavallista rauhallisemmasta viikonlopusta.

    Tämän viikon myötä huomaan, miten paljon elämäämme kuuluu erilaisia tapahtumia ja yhteisiä hetkiä. Arki voi olla täynnä pieniä ja suuria seikkailuja, ja kun ne kirjaa ylös, havaitsee kuinka rikasta ja monipuolista meidänkin viikkomme on. Meidän perheemme arki on täynnä elämää, ja jokainen hetki on arvokas.

    Yhteenveto viikosta
    Viikkomme perheenä kului vauhdikkaasti, täynnä arjen pikkuhetkiä ja yllätyksiä. Työn ja perhe-elämän yhdistäminen loi päiviin oman rytmikäs kuvionsa. Meidät löysi usein arjen pyörityksestä: työmatkoilta, lasten harrastuksista ja yhteisistä perhehetkistä. Viikon mittaan ehdittiin niin sirkuskouluun kuin jalkapallokentän laidallekin, ja välillä pysähdyttiin hetkeksi nauttimaan yhdessäolosta.

    Päivät kuluivat nopeasti, täynnä pientä säpinää ja suunnitelmien muutoksia. Viikon kohokohtia olivat hetket, kun saimme kaikki istua yhdessä pöydän ääreen tai kun iltaisin sai kuunnella lasten naurua. Tämä viikko opetti jälleen kerran, kuinka tärkeitä yhteiset hetket ovat ja miten elämän pienissä asioissa piilee sen suurin rikkaus.

  • Meidän viikko: Lauantai

    Meidän viikko: Lauantai

    Tämä blogi on osa sarjaa nimeltä ”Meidän viikko”. Ideana on valita randomi viikko ja käyn tässä sarjassa läpi jokaisen päivän ja mitä se meidän arjessa piti sisällään. Julkaisen yhden blogin per päivä.
    Tähän osui nyt viikko 2. Eli päivät 8.-14.1.2024

    Lauantai saapui perheellemme rauhallisen ja hitaan aloituksen kera, mikä on viikonloppujen parhaita hetkiä. Aamu alkoi kahvilla ja aamupalalla, jonka ohessa tutustuimme perheen kanssa päivän Helsingin Sanomiin. Tämä on meille tärkeä perinne, jonka aikana jaamme ajatuksia ja suunnittelemme päivää.

    Lounaan jälkeen minä ja tyttäremme suuntasimme Linnanmäen sirkuskouluun. Tyttäreni liikunnallinen harrastus on ollut hänelle loistavaa vastapainoa arjen touhuille, ja hän todella nauttii siellä vietetystä ajasta. Sirkuskoulun tunnin aikana hän saa loistavan liikuntahetken, joka tuo hien pintaan ja hymyn huulille.

    Samaan aikaan vaimoni lähti työtiiminsä tapaamiseen. Sirkuskoulun päätyttyä kokosin lapset ja heidän tavaransa autoon, ja suuntasimme Valkeakoskelle anoppilaan. Tämä reissu oli järjestetty, sillä hyvän ystäväni syntymäpäiväjuhlat olivat illan ohjelmassa Valkeakoskella, ja lapset viettäisivät yön mummolassa. Vaimoni liittyi seuraamme junalla myöhemmin.

    Ilta ystäväni juhlissa oli todella mukava ja rento. Vietimme aikaa nauttien juomista, pelaten erilaisia pelejä ja jutellen. Tunnelma oli lämmin ja iloinen, juuri sellainen kuin hyvien ystävien seurassa kuuluukin olla. Myöhemmin illalla suuntasimme paikalliseen pubiin ja sieltä edelleen yökerhoon. Tanssilattialla vietetty aika oli hauskaa, ja tuli todistettua, että osaamme vielä nauttia yöelämästäkin.

    Yöpymispaikkamme oli minun isosiskoni luona, jonne saavuimme vasta aamun pikkutunneilla, noin viiden aikaan. Vaikka ilta venyi pitkäksi, se oli täynnä iloa ja yhteistä aikaa hyvien ystävien kanssa. Tällaiset hetket ovat harvinaisia, mutta sitäkin arvokkaampia.

    Meidän lauantaimme oli sekoitus perheen yhteistä aikaa, lapsille suunnattua liikuntaa ja vanhempien omaa aikaa ystävien parissa. Nämä hetket tasapainottavat arkea ja tuovat siihen mukanaan omanlaistaan iloa ja rentoutumista.

  • Meidän viikko: Perjantai

    Meidän viikko: Perjantai

    Tämä blogi on osa sarjaa nimeltä ”Meidän viikko”. Ideana on valita randomi viikko ja käyn tässä sarjassa läpi jokaisen päivän ja mitä se meidän arjessa piti sisällään. Julkaisen yhden blogin per päivä.
    Tähän osui nyt viikko 2. Eli päivät 8.-14.1.2024

    Perjantai aloitti viikonlopun tunnelman meidän perheessä, ja minulle päivä oli erityisen merkityksellinen koulutuksellisista syistä. Olen opiskelemassa Haaga-Heliassa ylemmässä ammattikorkeakoulussa palvelujohtamista, ja tänään oli ohjelmassa lähipäivä, jota kutsumme ”sadonkorjuu päiväksi”. Päivä oli täynnä intensiivistä oppimista ja ryhmätyöskentelyä. Erityisen tyydyttävää oli saada päätökseen palvelumuotoilun kurssi, jonka päätteeksi meille jaettiin sertifikaatit. Nyt voin ylpeästi kutsua itseäni sertifioiduksi palvelumuotoilijaksi.

    Koulupäivän päätteeksi ehdin vielä hoitaa pari työhön liittyvää pikatehtävää ennen viikonlopun alkua. Työ ja opiskelu yhdistettynä perhe-elämään tekevät arjesta haastavaa, mutta myös palkitsevaa.

    Päivän aikana tuli eteen myös yllättäviä organisointitehtäviä. Poikamme jalkapallojoukkueen joukkueenjohtajana sain tiedon, että illan harjoitukset on peruttava huonojen kenttäolosuhteiden vuoksi. Tämän seurauksena piti nopeasti informoida muita vanhempia ja keksiä jotain vaihtoehtoista toimintaa.

    Perheenä päätimme, että illan ohjelmaan kuuluu joko uimahalli tai luistelu/hiihto. Kuitenkin, kun vaimoni ilmoitti, että hänen täytyy jatkaa töiden parissa illalla, jouduimme hylkäämään uimahallivaihtoehdon, sillä kumpikaan lapsistamme ei vielä osaa uida itsenäisesti. Niinpä suuntasimme Herttoniemen Siilitielle, missä on kätevästi järjestetty ulkoilualue hiihtoladuilla ja luistinradalla. Tämä mahdollisti, että saatoin olla läsnä sekä tyttäreni luistelussa että poikani hiihdossa. Lapset nauttivat täysin rinnoin ulkoilusta, ja yli tunnin reippailun jälkeen poikani oli hiihtänyt vaikuttavat 4,2 kilometriä!

    Kylmästä säästä huolimatta ilta sujui mainiosti. Lähetin vaimolleni viestin, jossa pyysin laittamaan saunan päälle, jotta pääsisimme suoraan lämpimiin löylyihin kotiin palattuamme. Saunan jälkeen nautimme iltapalan ja lapset suuntasivat nukkumaan. Me vanhemmatkin päädyimme varhain pehkuihin, sillä seuraavana päivänä oli tiedossa jotain erityistä – bileet, joista kerron enemmän seuraavassa blogikirjoituksessani.

    Näin sujui meidän perjantaimme – täynnä opiskelua, perheen yhteistä aikaa ja ulkoilun iloa. Arki ja opiskelu yhdistettynä perhe-elämään tuo mukanaan monenlaisia haasteita, mutta myös suuria ilon hetkiä. Viikonloppu alkoi rauhallisissa merkeissä, mutta seuraava päivä lupasi jotain aivan erilaista.

  • Meidän viikko: Torstai

    Meidän viikko: Torstai

    Tämä blogi on osa sarjaa nimeltä ”Meidän viikko”. Ideana on valita randomi viikko ja käyn tässä sarjassa läpi jokaisen päivän ja mitä se meidän arjessa piti sisällään. Julkaisen yhden blogin per päivä.
    Tähän osui nyt viikko 2. Eli päivät 8.-14.1.2024

    Torstai on viikon melkein-loppu, ja se tarkoittaa meille perheessämme rutiinien jatkumista, mutta myös pienten ilojen jakamista. Minun päiväni sujui työnteon merkeissä melko tavalliseen tapaan. Keskityin päivittäisten tehtävien hoitamiseen ja sain edistettyä muutamaa suurempaa projektia. Työpäivät voivat olla toisinaan yksitoikkoisia, mutta kun onnistuu saamaan asioita aikaan, se tuo aina tyydytystä ja motivaatiota.

    Vaimoni oli päivän toimistolla, mikä tarkoitti, että minulle jäi vastuu lasten hoidosta. Tämä ei ole minulle uutta, ja pidänkin siitä, miten se tuo vaihtelua päiviini. Huolehdin siitä, että poikamme sai välipalat koulun ja sporttiklubin välille. Neljältä hain tyttäremme päiväkodista ja samalla varmistin, että kotona odottaisi valmiiksi laitettu illallinen.

    Kun vaimo palasi töistä, lähdimme kaikki yhdessä ulkoilemaan. Päätimme, että tämä ilta olisi omistettu luistelulle ja hiihdolle. Minä otin tyttäreni kanssa luistimet, kun taas vaimoni lähti poikamme kanssa hiihtämään. Oli hienoa nähdä, kuinka poikamme jaksoi kiertää komeasti pari kilometriä hiihtoladuilla, ja tyttäremme temppuili luistimilla kuin pieni taitoluistelija.

    Tämä yhteinen ulkoiluhetki oli meille kaikille tärkeä. Arjen kiireiden keskellä tällaiset yhteiset perhehetket antavat voimaa ja iloa. Niiden aikana tuntuu, että koko maailma pysähtyy hetkeksi, ja saamme nauttia vain toistemme seurasta.

    Illan päätteeksi palasimme kotiin, ja vuorossa oli iltapala ja valmistautuminen yöunille. Lapset nukahtivat helposti päivän touhujen jälkeen, ja me vanhemmatkin päätimme mennä melkein heti heidän perässään levolle.

    Näin sujui meidän torstaimme – työtä, vastuuta ja yhteisiä perhehetkiä. Jokainen päivä on oma tarinansa, ja me pyrimme elämään ne niin, että jokainen hetki merkitsee.

  • Meidän viikko: Keskiviikko

    Meidän viikko: Keskiviikko

    Tämä blogi on osa sarjaa nimeltä ”Meidän viikko”. Ideana on valita randomi viikko ja käyn tässä sarjassa läpi jokaisen päivän ja mitä se meidän arjessa piti sisällään. Julkaisen yhden blogin per päivä.
    Tähän osui nyt viikko 2. Eli päivät 8.-14.1.2024

    Keskiviikko valkeni meidän perheessä erityisen aikaisin. Kuten aiemmin mainitsin, en ole lainkaan aamuihminen, joten kun herätyskello soi ennen kuutta aamulla, oli se minulle todellinen haaste. Tämä kaikki oli tarpeen, sillä päiväni alkoi junamatkalla kohti Jyväskylää, joka lähti jo kello seitsemän. Tällaisina aamuina tunnen todella tarvitsevani sen oman hetkeni aamukahvin ja hiljaisuuden parissa.

    Aamutoimien jälkeen suuntasin juna-asemalle. Matka Jyväskylään sisälsi yhden vaihdon, ja Tampereen kohdalla kollegani liittyivät seuraani. Yhdessä jatkoimme matkaa tarkastamaan, miten meidän Jyväskylän franchising-yrittäjämme toiminta sujuu. Jyväskylä on kaupunkina viehättävä ja viihtyisä, ja olen aina nauttinut siellä käymisestä – olipa syynä työ tai vapaa-aika. Muistan, kuinka kerran kävin Lutakossa katsomassa 69 Eyesin keikkaa, mutta suurimmaksi osaksi olen vieraillut kaupungissa työasioiden merkeissä.

    Juna on minulle mieluisa matkustustapa pitkille matkoille, kuten Helsinki-Jyväskylä -väli. Sen lisäksi, että junamatka on rentouttava, se tarjoaa myös loistavan mahdollisuuden tehdä töitä ja keskustella kollegoiden kanssa niin työasioista kuin muistakin aiheista.

    Paluumatka junalla sujui yhtä jouhevasti, ja saavuin kotiin juuri, kun loppu perhe palasi poikamme jalkapalloharjoituksista. Talvella jalkapalloreenit ovat erityisen mielenkiintoisia, sillä ne pidetään ulkona, kentällä, joka ei ole lämmitetty. Ihailen poikamme ja muiden lasten sitkeyttä näissä olosuhteissa. Me vanhemmat olemme usein vitsailleet, että Real Madridin juniorijoukkueilla on varmasti hieman erilaiset olosuhteet.

    Illalla kotona vaimoni jatkoi vielä työtehtäviensä parissa, sillä hänen työssään alkuvuosi on aina kiireistä aikaa. Lapset menivät nukkumaan tavalliseen tapaansa, ja me vanhemmat valmistauduimme illan kohokohtaan – Liverpoolin jalkapallo-otteluun Fulhamia vastaan.

    Näin sujui meidän keskiviikkomme – täynnä työtä, matkustamista ja perhearkea. Päivät ovat toisinaan pitkiä ja vaativia, mutta yhdessäolo ja perheen pienet ilonhetket tekevät niistä kaiken arvoisia.

  • Meidän viikko: Tiistai

    Meidän viikko: Tiistai

    Tämä blogi on osa sarjaa nimeltä ”Meidän viikko”. Ideana on valita randomi viikko ja käyn tässä sarjassa läpi jokaisen päivän ja mitä se meidän arjessa piti sisällään. Julkaisen yhden blogin per päivä.
    Tähän osui nyt viikko 2. Eli päivät 8.-14.1.2024

    Tiistai tuo mukanaan uuden viikonpäivän ja uudet seikkailut meidän perheessämme. Aamuni alkaa tavalliseen tapaan, aamukahvilla ja Helsingin Sanomien parissa. Tämä hetki on minulle erityisen tärkeä, sillä en ole lainkaan aamuihminen. Tarvitsen sen rauhallisen tunnin, jolloin voin herätä päivään lehden ja kahvin kera. Vaimoni on jo tässä vaiheessa vienyt tyttäremme päiväkotiin ja tuonut lehden postilaatikosta – pieni ele, mutta niin arvokas minulle.

    Tiistaisin työpäiväni käynnistyy aina palavereilla. Niitä on yleensä kolme peräkkäin, ja ne pitävät minut kiireisenä aamupäivän. Kun palaverit on saatu päätökseen, vaimoni vie poikamme hammaslääkäriin. Tämä on yksi niistä arjen rutiineista, joka pitää hoitaa, vaikka välillä se saattaa tuntua työläältä.

    Hammaslääkärikäynnin jälkeen otin auton alleni ja suuntasin kohti Suomen Turkua. Päivä siellä kului keskustellessa yksikkömme päällikön kanssa ja tarkastellen, miten asiat siellä sujuvat. On tärkeää pysyä ajan tasalla siitä, miten eri yksiköissämme menee ja onko mitään erityistarpeita, joita tulisi käsitellä.

    Palasin takaisin kotiin noin kello 18:00. Kotona minua odotti illallinen, jonka jälkeen aloin valmistautua omiin jalkapalloharjoituksiini. Tiistai-iltaisin käyn pelaamassa jalkapalloa paikallisten tuttavieni kanssa. Pelit ovat aina kovia ja aktiivisia, ja tällä kertaa onnistuin jopa maalinteossa – aina yhtä palkitsevaa!

    Kun palasin kotiin jalkapallosta, lapset olivat jo nukkumassa. Meillä on perheessämme tapana, että jos jompikumpi vanhemmista ei ole kotona lasten mentyä nukkumaan, he saavat nukkua meidän sängyssämme. Tämä on lapsille pieni ilon ja turvallisuuden tuojan, ja he nauttivat siitä suunnattomasti.

    Poikamme tiistai oli myös täynnä toimintaa. Hänen koulupäivänsä jälkeen oli vuorossa sporttiklubi, jossa hän käy kolmena päivänä viikossa aina parin tunnin ajan. Sporttiklubi on hänelle tärkeä paikka, jossa hän pääsee purkamaan energiaansa ja kehittämään urheilullisia taitojaan.

    Näin kului meidän tiistaimme – täynnä työtä, harrastuksia ja perhe-elämän pieniä iloja. Jokainen päivä tuo mukanaan omat haasteensa ja nautintonsa, ja me pyrimme elämään ne täysillä, arvostaen jokaista yhteistä hetkeämme.

  • MEIDÄN UUSI VUOSI

    MEIDÄN UUSI VUOSI

    Näin se vuosi taas vaihtui ja 2023 jäi taaksemme. Vuosi oli meille ihan kohtalainen. Pysyttiin ihan hyvin terveenä mikä on pääasia ja työt sujuivat odotetulla tavalla. Lapsilla harrastukset edelleen kiinnostavat ja vanhemmalla koulussa menee hyvin, joten voi olla vuoteen lähtökohtaisesti ihan tyytyväinen. 

    Vuodelle 2024 en aseta hirveästi tavoitteita ja veikkaan, että vuosi tulee olemaan todella mielenkiintoinen hyvällä ja myös pahalla. Katsotaan mitä tulee eteen ja sitten sillä mennään.

    Toivon, että vähän enemmän saisin urheilusta kiinni. Toivon myös, että koulun saan päätökseen ja että kaikki pysyy terveenä.

    No sitten itse asiaan, eli siihen miten meidän vuosi vaihtui.

    Aamun aloitimme todella rauhallisesti. Pelasimme vähän Nintendolla ja olimme muutenkin rauhassa ja hitaasti keskenämme. Lapset toki aina keksivät huutamista ja juoksemista, mutta eipä se meitä juuri haitannut. Söimme vielä kotona lounaan ja päätimme lähteä ulkoilemaan.

    Jouluna sairastetut vatsataudit jäivät taakse (onneksi) ja saimme nauttia ulkoilmasta ilman, että tarvitsee olla lähellä WC:tä koko ajan. Tyttö on pitkään tykännyt käydä luistelemassa ja poika sai joulupukilta lahjaksi sukset, niin aamu lähti käyntiin sillä, että lähdimme kuistelemaan ja hiihtämään. Poika kerkesi saamaan suksilla viikossa kasaan yli kymmenen kilometriä ja tyttö menee jo niin lujaa luistimilla, että perässä pysymisen eteen joutuu ihan töitä tekemään.  Pakkanen oli kiristynyt jo sen verran, että kahteen kilometriin tarvitsi hiihtäminen tällä kertaa lopettaa, että lähdettiin takaisin lämpimään.

    Kotona vedimme välipalat ja rupesimme tekemään lähtöä Helsingin keskustaan missä oli kaupungin järjestämä tapahtuma kansalaistorilla. Illallahan siellä esiintyi lasten suosikit Käärijä sekä Bess, mutta onneksi lapsille oli ok, että katsomme ne kotona telkkarista. Nyt kansalaistorilla oli SkidiDisko, jossa DJ Orkidea soitti lapsille disco musiikkia. Lavalla oli myös Step-Up dancerit ja erilaisia lasten hahmoja. Tapahtuma huipentui pieneen ilotulitukseen tai pyroshow se taisi enemmän olla. Mutta joka tapauksessa Disco oli hyvä ja lapset viihtyivät ja bailasivat täysiä. Jopa vanhempi lapsi innostui bailaamaan pienen hetken päästä.

    Sitten lähdettiin junalla takaisin kotiin ja menimme kotiin laittamaan iltaruuat valmiiksi. Meillä on perinteisesti uutenavuotena ollut tikkupaloja ja hodareita iltaruuaksi. Näitä on syöty samalla kun katsomme YLE:tä uuden vuoden vastaanottoa. Lapsille levitetään olohuoneeseen sohva ja saavat valvoa niin myöhään, kun jaksavat. Hyvin he tänä vuonna tsemppasivat yli puolen yön, mutta puoli yhteen mennessä taisi molemmat olla jo unten mailla…

    Mutta kuitenkin palataan vähän taakse päin. Eli kun saavuimme keskustasta ja iltaruuat oli tehty, niin lähdimme ulos katsomaan raketteja. Kello oli tällöin noin kahdeksan, niin paukuttelijoita oli jo siellä täällä. Itse me emme raketteja ole ikinä ostaneet, mutta tähtisädetikut on lapsille kyllä aina ostettu. Katsotaan jos joku vuosi ostetaan ihan omatkin raketit.

    Sellaisen tunnin verran olimme ulkona, mutta sitten pakkanen rupesi jo tuntumaan naamassa sen verran pahasti, että pakko oli lähteä takaisin kotiin. Hienoja raketteja ihmisillä oli ja kiitos siitä, että pääsimme niistä nauttimaan.

    Kotiin kun päästiin, niin levitettiin sohva ja aloimme valmistautumaan illan ohjelmaan. Tikkupalat nostettiin jääkaapista ja hodareihin nakit keitettiin. Sitten show alkoi ja pääsimme jännittämään artistien esityksiä. Esitykset olivat hyviä ja hauskoja. Käärijä sai jälleen lapset sekoamaan ihan täysin ja näin se vuosi vaihtui todella kovan huudon saattelemana. Taisi siinä lapsilla paidatkin lähteä päältä jossain vaiheessa.

    Muutimme hiljattain uuteen asuntoon ja nykyisestä asunnosta aukeaa laajat ja hyvät näkymät. Tämä teki kyllä rakettien katsomisesta erittäin antoisaa ja näyttävää. Jos ei käynyt jo ilmi, niin itse tykkään raketeista aika tavalla, mutta olen vaan itse sen verta nössö, että en oikein uskalla niitä itse ampua.

    Joka tapauksessa lapset nukahtivat siinä puoli yhden aikaan ja me aikuiset sitten otettiin lasit viiniä ja siinä se vuosi jälleen mukavasti vaihtui.

    Uusi vuosi ei meillä ole ikinä ollut mikään erityinen juhlapäivä, koska yleensä olemme olleet töissä kyseisen yön. Nyt sitten lasten myötä siitä on tullut enemmänkin lasten juhla. Tämä on mielestäni oikein jees ja ajattelin samalla kaavalla hoitaa myös seuraavan vuoden vaihtumisen.

    Oikein hyvää ja mukavaa vuotta 2024 kaikille.

  • MEIDÄN JOULUMME

    MEIDÄN JOULUMME

    Meillä joulu menee sellaisena perinteiden sulatusuunina, koska vaimolla ja minulla on aika erilaiset joulu perinteet. Vaimo kokee tärkeänä, että jouluna nähdään sukulaisia ja minä koen, että joulu on tärkeä viettää oman perheen kesken.

    Kun rupesimme seurustelemaan noin tuhat vuotta sitten, niin joulu oli meille molemmille silloin aika erilainen kuin nykyään. Teimme molemmat yleensä töitä joulut. Olimme molemmat pienen paikkakunnan yökerhossa töissä ja tämä tarkoitti sitä, että joulu oli työpäivä. Saatoimme käydä päivällä jossain syömässä jouluruokaa, mutta koska teimme työmme yökerhossa, niin nukuimme pitkään. 

    Minulla on ollut perinteisenä joulun aikatauluna sellainen, että 12:00 katsotaan joulurauhan julistus ja sen jälkeen on riisipuuroa. Tämän jälkeen itse joulupöydässä pitää olla yön yli haudutettua karjalanpaistia. Tässä ne minun perinteeni ovat. Haluaisin kyllä käydä esimerkiksi isäni tai isovanhempieni haudalla käydä viemässä kynttilät, mutta kun haudoille on puolitoista tuntia matkaa, niin varsinkin nykyään lasten kanssa se olisi aika mahdottomuus aattona käydä viemässä. Viisi- ja kahdeksanvuotiaat lapset, kun pakataan yli kolmeksi tunniksi autoon jouluaattona, niin se ei välttämättä nosta joulumieltä toivotulla tavalla.

    Nykyään meidän joulumme pyörii aika kivalla kaavalla. Jouluaattona olemme perheen kesken kotona Helsingissä. Käymme aamulla aamupalan jälkeen saunassa. Syömme lounaana riisipuuroa ja sitä ennen katsomme joulurauhan julistuksen. Tämän jälkeen touhuamme keskenämme ja katsomme esimerkiksi jouluelokuvan (tänä vuonna katsoimme Grinchin). Koska tänä vuonna pukki pääsi meille vasta 18:00, niin teimme sillain, että pukki jätti aamulla kirjeet lapsille ja pahoitteli siitä, että pääsee paikalle vasta niin myöhään ja sen takia hän oli piilottanut asuntoon molemmille lahjat ja yhden yhteisen lahjan.
    Tänä vuonna lahjat olivat: Tytölle Stigan Power Rocket liukuri. Pojalle sukset, sauvat ja monot. Sekä yhteisenä uusi pulkka. Tämä suunnitelma antoi meille sen mahdollisuuden, että pääsemme ulos laskemaan mäkeä ja hiihtämään pukkia odotellessa.

    Kuitenkin ikävänä asiana poika sai oksennustaudin aattoyönä ja tämän takia päivä vähän muutti muotoaan… Eli pitkät talviharrastukset voitiin unohtaa… No siinä pukille myös infottiin asiasta ja saatiin onneksi pukin käynti sopimaan siten, että tapaamme hänet ulkona ja turvavälejä käyttäen. 

    Joulupäivä meillä sitten perinteisesti on vietetty Valkeakoskella anoppilassa. Paikalla on vaimon veljet ja lasten serkut myös. Nyt kun tätä jouluaattona kirjoitan, niin vähän veikkaan, että huomenna tuon taudin takia emme kuitenkaan tule tuonne tänä vuonna menemään vaan aika varmasti visiitti tehdään sitten välipäivinä. Vaimolla ja lapsilla on välipäivät vapaana, joten voivat käydä vaikka sitten ilman minua. 

    Tämän jälkeen tapaninpäivänä on perinteisesti oltu minun puolellani sukua. Yleensä isosiskoni on laittanut Valkeakoskella pöydän koreaksi, mutta tänä vuonna Äitini hoitaa homma Järvenpäässä. Toki tuo tauti vielä tekee sellaisen epäilyksen varjon sille päästäänkö lähtemään, mutta sen näkee sitten.

    Kuitenkin tässä, kun jouluruokia sulattelee ja tätä kirjoittaa, niin täytyy todeta, että kyllä joulu tällä tavalla on paljon mukavampaa kuin töitä tehdessä. Töissä oli toki yleensä jouluna mukavaa ja ihmiset olivat hyvällä päällä, kun pienellä paikkakunnalla ihmiset palasivat kotiin ja näki paljon sellaisia ihmisiä ketä ei normaalisti näkynyt. Mutta kuten sanoin, niin tällä tavalla tämä joulu on kyllä mukavampaa.

    Mielestäni joulu on nykyään aika, jolloin hetkeksi rauhoitutaan normaalisti hektisestä arjesta ja keskitytään niihin asioihin, mitkä ovat tärkeätä. Nähdään perhettä ajan kanssa ja käydään moikkaamassa sukulaisia. Toivon kovasti, että kaikki saavat viettää juuri itselleen parhaan joulun niiden ihmisten kanssa, jota haluaa. Tämä ei tietenkään joka vuosi kaikille onnistu, mutta toivotaan, että edes joku vuosi tämä onnistuisi jokaiselle. Joulu on kuitenkin yksinäisille todella raskasta aikaa ja toivon, että jokainen yksinäinen ihminen kestää tämän ajan yli. Toivon myös, että seuraavan vuoden aikana elämässä tapahtuu sellaisia asioita, että ensi jouluna ei tarvitse viettää joulua yksin, jos et sitä halua.

    Oikein hyvää, rauhallista ja mukavaa joulua ihan jokaiselle.

    P.s Jos sinulla on jotain hauskoja jouluisia perinteitä tai jotain jouluisia haasteita, niin kuulisin niistä mielelläni.

  • VIERASKYNÄ: ENSIMMÄINEN ISÄNPÄIVÄ ILMAN ISÄÄ

    VIERASKYNÄ: ENSIMMÄINEN ISÄNPÄIVÄ ILMAN ISÄÄ

    Tämän on kirjoittanut nimimerkki isätön. Hän on lukenut blogiani alusta asti ja halusi itse kirjoittaa minulle muistonsa.
    Jos itse haluat tehdä samoin, niin laita minulle kirjoituksesi sähköpostilla: isa@isatonisa.com

    —

    Aamu valkeni pehmeästi, ja heräsin aikaisin, kun aurinko alkoi hiljalleen valaista huonetta. Isänpäivä oli saapunut, ja se herätti ristiriitaisia tunteita sydämessäni. Isä oli poissa, mutta päätin tehdä tästä päivästä erityisen äidille ja siskolleni.

    Keittiössä aloin valmistaa isän suosikkiaamiaista – pannukakkuja mansikoilla. Muistot tulvivat mieleeni, kuinka isä opetti minulle tämän reseptin ja kuinka hän aina hymyili syödessään niitä. Tein jokaisen pannukakun huolellisesti, aivan niin kuin isä olisi tehnyt. Kun katsoin valmista aamiaista, tunsin surun sekoittuvan kiitollisuuteen.

    Aamiaisen jälkeen lähdimme yhdessä puistoon. Siellä pelasimme jalkapalloa, kuten isän kanssa oli tapana. Muistot hänen kannustavasta äänestään ja iloisista huudoistaan täyttivät mielessäni. Yksi erityinen muisto oli kesäpäivä, jolloin isä opetti minulle potkutekniikan, ja nauroimme yhdessä kaatuillessani.

    Palatessamme kotiin iltapäivällä päätimme jakaa muistoja isästä. Kukin vuorollaan kertoi tarinan, joka toi esiin hymyn ja kyyneleet. Muistin, kuinka isä otti minut mukaansa kalaretkille ja opetti minut heittämään onkea. Se oli hetki, joka yhdisti meitä, vaikka hän ei ollutkaan enää kanssani.

    Illan pimetessä istuimme sohvalla kynttilänvalossa katsellen isän lempielokuvaa. Tunsin hänen läsnäolonsa vahvemmin kuin koskaan. Jokainen hymy ja nauru, joka täytti huoneen, oli kuin isän kädenpuristus olkapäälläni.

    Isänpäivä vaikutti minuun syvällisesti. Se vahvisti haluani olla hyvä isä omille lapsilleni, kun aika koittaa. Kolme asiaa, jotka opin tästä päivästä ja haluan viedä mukanani isyyteeni:

    1. Arvostan hetkiä: Isänpäivä opetti minulle, että jokainen hetki rakkaiden kanssa on aarre. Aion antaa aikaa ja huomiota perheelleni ja nauttia jokaisesta yhdessä vietetystä hetkestä.
    2. Muistot elävät: Isä ei ole enää fyysisesti kanssamme, mutta hänen muistonsa elää vahvasti. Aion luoda omille lapsilleni muistoja, jotka kestävät eliniän ja tuovat lohtua vaikeina hetkinä.
    3. Rakkaus yhdistää: Isänpäivä osoitti, että rakkaus ylittää ajan ja tilan. Aion ilmaista rakkauttani avoimesti ja olla läsnä perheeni elämässä kaikissa sen vaiheissa.

    Yhteenvetona isänpäivästä voin sanoa, että se oli matka tunteiden vuoristoradassa. Suru, ilo, kiitollisuus ja rakkaus sekoittuivat, mutta päivä opetti minulle arvokkaita läksyjä isyydestä ja perheestä. Vaikka isä ei ollut fyysisesti mukana, hänen henkensä ja opetuksensa elivät vahvoina, ja päätin kantaa niitä mukanani koko elämäni ajan.

  • Yksinhuoltajana alle 10-vuotiaalle pojalle.

    Yksinhuoltajana alle 10-vuotiaalle pojalle.

    Yksinhuoltajaäidin rooli on haastava, mutta myös erittäin tärkeä ja palkitseva. Kun olet yksin vastuussa alle 10-vuotiaasta isättömästä pojastasi, on olemassa erilaisia tapoja hoitaa ja tukea häntä kasvun ja kehityksen polulla. Tässä blogissa kerron käytännön vinkkejä isättömän pojan näkökannalta.

    1. Luo vahva ja avoin kommunikaatio

    Avoin kommunikaatio on avainasemassa äidin ja lapsen välisessä suhteessa. Luo lämmin ja luottamuksellinen ilmapiiri, jossa poikasi tuntee olonsa turvalliseksi ilmaista tunteitaan ja ajatuksiaan. Kannusta häntä puhumaan avoimesti asioista, jotka askarruttavat tai kiinnostavat häntä. Kuuntele aktiivisesti ja osoita kiinnostusta hänen maailmaansa. Tällainen avoin kommunikaatio auttaa sinua ymmärtämään paremmin lapsesi tarpeita ja huolia.

    1. Tarjoa vahva ja rakentava roolimalli

    Kun olet yksinhuoltajaäiti, sinusta tulee merkittävä roolimalli pojallasi. Näytä hänelle hyviä esimerkkejä ja arvoja, joita haluat hänen omaksuvan. Osoita hänelle, miten ilmaista tunteita, ratkaista konflikteja ja käsitellä haasteita. Kannusta häntä kehittämään taitoja, joita tarvitaan terveen mieheyden rakentamisessa, kuten empatia, rehellisyys ja vastuullisuus. Ollessasi positiivinen ja rakentava roolimalli, autat häntä muodostamaan vahvan identiteetin ja arvomaailman.

    1. Luo tukiverkosto

    Yksinhuoltajuus voi olla haastavaa, mutta sinun ei tarvitse selviytyä siitä yksin. Luo vahva tukiverkosto ympärillesi. Voit hakea apua ja tukea perheeltä, ystäviltä ja ammattilaisilta tarpeen mukaan. Muodosta yhteys muihin yksinhuoltajaäiteihin tai vertaistukiryhmiin, joissa voit jakaa kokemuksia ja saada arvokkaita neuvoja. Tukiverkosto auttaa sinua jaksamaan paremmin ja tarjoaa myös mahdollisuuden lapsesi sosiaaliseen vuorovaikutukseen muiden samanikäisten kanssa.

    1. Tarjoa stabiili ja turvallinen ympäristö

    Luo lapsellesi stabiili ja turvallinen ympäristö, jossa hän voi kasvaa ja kehittyä. Tarjoa hänelle selkeät rutiinit ja säännöt, jotka auttavat luomaan ennustettavuutta ja turvallisuuden tunnetta. Luo kodista paikka, jossa hän voi rentoutua, leikkiä ja oppia. Varmista, että hänellä on omat tilat ja tarvikkeet, jotka auttavat häntä kehittämään omia kiinnostuksen kohteitaan. Tämä auttaa häntä tuntemaan olonsa tärkeäksi ja arvostetuksi.

    1. Tarjoa monipuolisia kokemuksia ja harrastusmahdollisuuksia

    Aktiivisesti osallistuminen erilaisiin kokemuksiin ja harrastuksiin on tärkeää lapsesi kehitykselle. Tarjoa hänelle monipuolisia mahdollisuuksia tutustua eri aktiviteetteihin, kuten urheiluun, taiteeseen tai musiikkiin. Tällaiset kokemukset auttavat häntä löytämään omia kiinnostuksen kohteitaan, kehittämään taitojaan ja rakentamaan itsetuntoa. Lisäksi harrastukset tarjoavat hänelle mahdollisuuksia sosiaaliseen vuorovaikutukseen muiden lasten kanssa.

    Harrastukset saattavat myös olla kalliita ja sen takia tuntua vaikealta toteuttaa lapselle. Kannattaa tällöin etsiä netistä järjestöjä joilta pystyy hakemaan tukea näihin maksuihin.

    1. Huolehdi omasta hyvinvoinnistasi

    Yksinhuoltajuus voi olla vaativaa ja kuluttavaa, joten on tärkeää pitää huolta omasta hyvinvoinnistasi. Huolehdi riittävästä levosta, ravitsemuksesta ja liikunnasta. Anna itsellesi aikaa rentoutumiseen ja omien tarpeidesi täyttämiseen. Terveellinen ja tasapainoinen elämäntapa auttaa sinua jaksamaan ja olemaan paremmin läsnä lapsesi elämässä.

    1. Hae ammattiapua tarvittaessa

    Älä epäröi hakea ammattiapua, jos koet tarvitsevasi sitä. Yksinhuoltajana voi olla hyödyllistä hyödyntää sosiaalipalveluita, neuvontaa tai terapiaa tarvittaessa. Ammattilaiset voivat tarjota sinulle arvokasta tukea ja ohjausta yksinhuoltajuuden haasteiden käsittelemisessä.

    Loppu sanat:
    Yksinhuoltajaäitinä oleminen alle 10-vuotiaan isättömän pojan kanssa on haastavaa, mutta samalla erittäin merkityksellistä. Tarjoamalla lapsellesi rakastavaa tukea, vahvaa roolimallia ja vakautta hänen elämässään, autat häntä kehittymään itsevarmaksi ja tasapainoiseksi aikuiseksi. Muista, että olet tärkeä ja arvokas henkilö lapsesi elämässä, ja vaikka isä ei ole läsnä, voit silti tarjota hänelle kaiken tarvittavan rakkauden, tuen ja ohjauksen.

    On tärkeää muistaa, että jokainen lapsi ja perhe on ainutlaatuinen, joten nämä vinkit voivat toimia hyvänä lähtökohtana, mutta muokkaa niitä tarpeidesi mukaan. Ole kärsivällinen ja myötätuntoinen sekä itsellesi että lapsellesi, sillä yksinhuoltajuus voi olla usein haastavaa. Anna itsellesi lupa pyytää apua ja levätä tarvittaessa.

    Muista, että vaikka olet yksinhuoltajaäiti, voit tarjota lapsellesi rakastavan ja huolehtivan ympäristön, joka tukee hänen kasvuaan ja kehitystään. Älä unohda iloita yhdessä vietetystä ajasta ja pienistäkin saavutuksista. Yhdessä voitte luoda vahvan ja onnellisen perheen, vaikka isä ei ole läsnä.