ISÄTÖN ISÄ

Avainsana: menetys

  • ENSI HETKET ISÄTTÖMÄNÄ POIKANA

    ENSI HETKET ISÄTTÖMÄNÄ POIKANA

    6.11.1989 isäni ammuttiin ja olin tuolloin 14 päivää vajaa 4-vuotias. Näin 36-vuotiaana, kun mietin lapsuuttani ja tuota aikaa, niin muistan selkeästi sen, kun saimme uutisen tapahtuneesta. Puhelin soi aamulla ja äiti putosi polvilleen ja muistan tunteen, että jotain tosi pahaa oli tapahtunut. Hautajaiset muistan myös, mutta mielestäni siellä oli kivaa, kun oli tuttuja ja kokista. […]

  • ISÄTTÖMYYS POIKANA, MUIDEN SILMIN.

    ISÄTTÖMYYS POIKANA, MUIDEN SILMIN.

    Niin kuin aikaisemmassa blogissa (Lapsena eläminen isättömänä) kerroin, lapsuuteni isättömänä Tampereen lähiössä ei jättänyt minulle mielestäni mitään mullistavia haavoja, mutta muiden silmin asia on ollut ehkä vähän erinäköistä.  Äitini on kirjoittanut päiväkirjaansa tällaisen tekstin 25.1.1991. Olin tuolloin 5-vuotias ja isän kuolemasta on vähän yli vuosi: ”Villellä on tosi kova miehen kaipuu. Uimahallissa oli neljä isää […]

  • PÄÄTÖS VANHEMMUUDESTA

    PÄÄTÖS VANHEMMUUDESTA

    Niin kuin aikaisemmasta blogista (Lue: Minä, isätön isä) voi lukea, että keskustelun aloitus vanhemmuudesta starttasi baarissa ja sovimme juttelevamme aiheesta seuraavana päivänä lisää. No se huominen sieltä sitten saapui ja kun pahimmasta krapulasta oli selvitty, ruvettiin asiasta keskustelemaan. Kerroin peloistani ja siitä, että minulla ei ole mitään hajua mitä pitää tehdä. No eihän tietenkään vaimollanikaan […]

  • LAPSENA ELÄMINEN ISÄTTÖMÄNÄ

    LAPSENA ELÄMINEN ISÄTTÖMÄNÄ

    Tässä palaan omaan elämääni isättömänä poikana ja keskityn kirjoituksessa siihen, miten tämä vaikutti lapsuuteeni. Niin kuin aikaisemmissa kirjoituksissa olen kertonut, niin olin kaksi viikkoa vajaa 4-vuotias, kun isäni ammuttiin. Tämä tietenkin muutti perheen dynamiikkaa ja aiheutti sen, että me kolme muutimme Kotkasta omakotitalosta Tampereelle yhteen huoneeseen. Minuun lapsena tämä ei mielestäni suuresti kuitenkaan vaikuttanut. Olin […]

  • MINÄ, ISÄTÖN ISÄ

    MINÄ, ISÄTÖN ISÄ

    Elokuussa 2015 tapahtui asia mitä en ollut olettanut minulle tapahtuvan. Minusta oli tullut isä! Minusta! Aivan uskomatonta…  Isäksi tuleminen ei ollut ikinä minulle asia mitä tavoittelin tai muutenkaan erityisesti halusin. Enemmänkin ajatus siitä, että minun pitäisi olla miespuolisena esimerkkinä toiselle, vaikka en tiennyt asiasta mitään, oli niin outo ajatus, että vieläkin ihmettelen kuinka tässä näin […]

  • MINÄ, ISÄTÖN POIKA

    MINÄ, ISÄTÖN POIKA

    Minkälainen elämä sitten on poikana ilman isää? Käsittelen tätä nyt yleisemmällä tasolla. Myöhemmin tulen tekemään syvällisemmät kirjoitukset eri vaiheista pojan elämässä. Kun olet isätön poika, niin olet lähes aina poikaporukassa poikkeus. On monia, joilla isä asuu eri osoitteessa, mutta hän on kuitenkin olemassa. Isättömyys tuo koko elämälle epävarmuutta miehisissä asioissa ja monien miehisten asioiden kokeileminen […]

  • MINÄ, ISÄTÖN.

    MINÄ, ISÄTÖN.

    Oma isäni syntyi tammikuussa vuonna 1960. Hän oli kartanlukijana rallissa ja teki töitä paperitehtaalla. Hän soitti paljon kitaraa ja tykkäsi kalastaa. Hän myös osasi rakentaa pyynnöstäni mitä vaan. Isäni murhattiin 6.11.1989. Olin tuolloin 14 päivää vajaa 4-vuotias.  Isäni murhaaja sai tuomion taposta. Itse kutsun tapahtumaa murhaksi. Mielestäni jos menee toisen henkilön viereen ja sanoo ”Anteeksi”, […]

  • KUKA OLEN

    KUKA OLEN

    Minä olen Ville Ranta. Minulla on vaimo ja kaksi lasta, poika ja tyttö. Poika on syntynyt vuonna 2015 ja tyttö 2018. Vaimon kanssa olemme olleet yhdessä vuodesta 2008 ja naimisissa olemme olleet vuodesta 2015. Itse olen syntynyt vuonna 1985 Kotkassa. Kyllä, olen “kotkan poikii ilman siipii”. Muutimme äitini ja isosiskoni kanssa Tampereelle vuonna 1990. Asuimme […]

  • JOHDANTO

    JOHDANTO

    Tässä blogissa käsittelen elämää isättömänä isänä. Kerron mitä pelkoja isyys on tuonut esille ja millaista elämä isättömänä poikana on ollut. Minulla on ollut hyvä elämä, koska minulla on ollut vahvat naismallit koko elämäni, mutta terveen ja esimerkillisen miesmallin puute on kuitenkin vaikuttanut ja tällä blogilla avaan tätä aihetta. Toivon tämän blogin auttavan isättömiä poikia, johtui […]