Nyt kun lapset ovat 5- ja 8-vuotiaita, niin täytyy vähän pysähtyä pohtimaan ja arvioimaan mitä asioita me teemme oikein ja missä olisi parannettavaa…
Mielestäni hyviä asioita on selkeästi se, että olen luonut turvallisen ja avoimen ympäristön meille kotiin. Kaikesta voidaan puhua avoimesti asioiden oikeilla nimillä ja ainakin vanhemmasta on muodostunut todella mietteliäs pohdiskelija ja hän uskaltaa kysyä kaikkia mahdollisia askarruttavia kysymyksiä meiltä suoraan. Asioista mitä hän kuulee esimerkiksi koulunpihalla tai vaikka uutisista, niin hän uskaltaa suoraan kysyä mitä mikäkin tarkoittaa ja sitten hän pohtii kovaa omaa kantaansa kyseiseen asiaan. Pienempi taas vielä heittää vähän lekkeriksi kaikki asiat ja hänen kanssaan pohdiskelut meneekin yleensä nauramiseksi ja pölhöilyksi.
Tämä on mielestäni meiltä todella onnistunutta, koska kun lapsi kasvaa niin hänen päässään pyörii paljon kaikkea ihmeellistä ja jos niitä ei uskaltaisi kysyä, niin asiat jäisivät pahasti pyörimään päähän ja johtopäätös hänellä voisi olla vääristynyt.
Myös me olemme onnistuneet mielestäni hyvien harrastusten löytämisessä. Molemmat saavat matalalla kynnyksellä kokeilla juttuja ja molemmille on hyvät harrastukset löytynyt mistä tykkäävät. Toki olemme myös iloisia siitä, että pystymme nykypäivänä harrastukset heille toteuttamaan. Nykypäivän harrastusten hinnoilla tämä ei valitettavasti ole itsestään selvyys. Vaikka olen vahvasti sitä mieltä, että hyvät harrastukset ovat avain siihen, että lapset pysyvät poissa hölmöilyistä. Harrastukset tuovat kuitenkin uusia kavereita eri ympyröistä ja pääsee kokemaan kavereiden kanssa kokemaan onnistumisia ja epäonnistumisia, mitkä kasvattavat eri tavalla.
Se missä taas olisi kehitettävää seuraavalle sanotaan viidelle vuodelle, olisi ainakin ajan käytössä ja säännöllisyydessä. Lipsumme helposti sovituista, koska meillä ei ole riittävästä aikaa ja energiaa pitää kiinni sovituista normeista. Ei nyt siis puhuta mistään isoista asioista, mutta kuitenkin. Tämä on sellainen mihin meidän tarvitsisi paremmin keskittyä. Jos vaikka sovimme, että vain lauantaina on karkkipäivä, niin kyllä sitä silti joku pieni karkki saatetaan ostaa tiistaina, kun vaan tekee mieli… Tarvitsemme siis selkärankaa sovittuihin päätöksiin.
Tällä korostaisimme lapsille sitä, että jos jotain sovitaan niin siinä pitää pysyä. Kuitenkin tätä lapsiltamme vaaditaan ja sitten emme itse siinä pysy, niin se tuo lapsille helposti kuvan siitä, että aikuinen voi sanoa jotain ja tehdä toista. Tämä ei tietenkään ole hyvä asia.
Esimerkkinä takaisin noihin harrastuksiin: Meillä on harrastuksissa sääntö, että ilmaiset käynnit kun on käyty ja sen jälkeen, jos jatkaa pitää sitoutua koko kauteen. Mikä nyt on yleensä se 5–6 kuukautta. Eli jos vaikka poika päättää aloittaa koripallon elokuussa ja jatkaa sitä vuoden loppuun asti, niin silloin sitä ei voi lopettaa ennen vuoden vaihdetta. Mutta samalla itse saatamme lipsua sopimuksistamme heidän edessänsä… Ei hyvä…
Tuossa ajankäytössä meillä on myös paljon parannettavaa. Pitäisi opetella ennakoimaan esimerkiksi ruuan suhteen paremmin ja lopettaa työt tiettyihin aikoihin. Sekä sanoa monille ulkopuolisille projekteille ei vaikka ne kuinka mielenkiintoisilta vaikuttaisi. Pitäisi ottaa vaikka niinkin karu asenne, että ei tee mitään enää ilmaiseksi. Aina vaatii jokaisesta projektista jonkun korvauksen, niin sitten siitä edes tulisi sitten rahaa, vaikka lasten harrastuksiin. Eli menetetystä ajasta tulisi edes joku hyöty… Toki rahaa en oikein osaa pyytää, jos joku on vaan siistin kuuloinen juttu.
Pääasia on nyt ainakin se, että tämä pohdinta huomauttaa siitä, että olen tietoinen tästä ongelmasta ja sehän on yleensä se ensimmäinen askel parempaan suuntaan. Kylläpäs tämä kirjoittaminen on mielenkiintoista, kun alkuun ajattelin tästä tekstistä tulevan aivan erilainen, mutta kun rupean vaan jotain asiaa pohtimaan, niin lopputulos meneekin aivan eri suuntaan. Tämä on hienoa ja mieltä avartavaa.
Nyt siis meidän tarvitsee aikuisina ottaa itseämme niskasta kiinni ja näyttää lapsille samanlaista esimerkkiä, kun mitä heiltä vaadimme. Tehkää tekin samoin.
