Isätön Isä

Avainsana: poika

  • MEIDÄN VIIKKO

    MEIDÄN VIIKKO

    Tämä blogi on osa sarjaa nimeltä ”Meidän viikko”. Ideana on valita randomi viikko ja käyn tässä sarjassa läpi jokaisen päivän ja mitä se meidän arjessa piti sisällään. Julkaisin yhden blogin per päivä ja tästä pääset niihin kaikkiin käsiksi. Artikkelikuva luotu tekoälyllä.

    Jokainen viikko tuo mukanaan uusia tarinoita, haasteita ja ilon hetkiä. ”Meidän viikko” -blogisarjassani olen jakanut kanssanne elämämme yksityiskohdat päivä päivältä. Tässä on pieni maistiainen viikon jokaisesta päivästä, mutta jos kaipaat syvempää sukellusta, klikkaa linkkiä lukeaksesi koko päivän tarinan.

    Maanantai: Maanantaimme oli täynnä työn touhua ja perhe-elämän pyörittämistä. Päivä alkoi aikaisin ja oli täynnä työtehtäviä, mutta myös lasten koulunkäynnin ja kodinhoidon kanssa tasapainottelua. Lue lisää maanantaista tästä.

    Tiistai: Tiistaina aamukahvi ja Helsingin Sanomat auttoivat heräämään uuteen päivään. Työpäiväni oli täynnä palavereita, kun taas vaimoni hoiti arjen rutiineja, kuten lasten päiväkotiin viennin. Lue lisää tiistaista tästä.

    Keskiviikko: Keskiviikkona heräsin varhain ja suuntasin Jyväskylään työasioissa. Junamatka tarjosi rauhallisen hetken työskentelylle ja mietiskelylle. Kaupungissa kävimme tärkeän palaverin ja nautin paikallisesta tunnelmasta. Lue lisää keskiviikosta tästä.

    Torstai: Torstain rutiinit veivät meitä työn, lastenhoidon ja illan perheen yhteisen ajan pariin. Päivä oli täynnä arjen askareita, mutta löysimme aikaa myös yhdessäololle ja ulkoilulle. Lue lisää torstaista tästä.

    Perjantai: Perjantain opiskelu Haaga-Heliassa toi uusia oivalluksia ja sertifioinnin palvelumuotoilussa. Illalla ehdin vielä hoitaa työtehtäviä ennen viikonlopun alkua, tasapainotellen työn, opiskelun ja perhe-elämän välillä. Lue lisää perjantaista tästä.

    Lauantai: Lauantai tarjosi sirkuskoulua tyttärelleni ja työtiimin tapaamisen vaimolleni. Illalla osallistuimme ystäväni syntymäpäiväjuhliin, ja lapset viettivät yön mummilla. Lue lisää lauantaista tästä.

    Sunnuntai: Sunnuntaina heräsimme hitaasti edellisen illan juhlinnan jälkeen. Päivä sisälsi appiukon syntymäpäiväkahvit ja turvallisen kotimatkan huonosta säästä huolimatta. Sunnuntai oli rauhallinen päätös tapahtumarikkaalle viikolle. Lue lisää sunnuntaista tästä.

    Tämän viikon kautta voimme nähdä, miten monipuolista ja rikasta arki voi olla. Jokainen päivä toi mukanaan erilaisia kokemuksia, ja kirjaamalla ne ylös, voimme muistella ja arvostaa niitä entistä enemmän. Toivottavasti viikkomme tarinat innoittavat sinua löytämään oman elämäsi pienet ilot ja seikkailut.

  • Meidän viikko: Sunnuntai

    Meidän viikko: Sunnuntai

    Tämä blogi on osa sarjaa nimeltä ”Meidän viikko”. Ideana on valita randomi viikko ja käyn tässä sarjassa läpi jokaisen päivän ja mitä se meidän arjessa piti sisällään. Julkaisen yhden blogin per päivä.
    Tähän osui nyt viikko 2. Eli päivät 8.-14.1.2024

    Sunnuntai herätti meidät hieman kohmeisessa tunnelmassa lauantai-illan juhlinnan jälkeen. Onneksi olo oli kuitenkin enemmän hyväntuulinen kuin pahaenteinen. Alakertaan suunnatessamme, aamukahvi ja siskoni perheen kanssa käydyt keskustelut edellisillan tapahtumista toivat mukanaan lämpimiä naurahduksia ja iloisia muistoja.

    Aamun rauhallisen hetken jälkeen lähdimme noutamaan unohdettuja tavaroitamme syntymäpäiväsankarimme luota. Tämäkin vierailu muodostui hauskaksi kertauskierrokseksi, kun muistelimme yhdessä iloisesti edellisen illan käänteitä.

    Seuraavaksi suuntasimme auton nokan kohti anoppilaa, jossa meitä odottivat appiukon syntymäpäiväkahvit kakkuineen. Anoppilassa oli aina yhtä lämminhenkinen ja ruokaisa vastaanotto, ja nautimme yhdessäolosta sekä herkullisista tarjoiluista.

    Täynnä kakkua ja hyviä keskusteluja lastasimme lapset ja tavarat autoon, valmiina suuntaamaan takaisin Helsinkiin. Matkalla kohtasimme haastavan ajosään, mutta onneksi oli vaimoni vuoro ajaa. Hän selvisi tehtävästä sujuvasti, ja pian olimme jo kotona.

    Kotiin päästyämme päätimme ottaa rennosti ja menimme suihkun kautta nukkumaan. Tämä sunnuntai oli rauhallinen ja rentouttava päätös viikolle, joka oli ollut täynnä toimintaa, tapahtumia ja perheen yhteisiä hetkiä. Poikkeuksellisesti tällä viikolla ei ollut muita harrastuksia kuin tyttären sirkuskoulu, eikä myöskään jalkapallopelejä, mikä antoi meille mahdollisuuden nauttia hieman tavallista rauhallisemmasta viikonlopusta.

    Tämän viikon myötä huomaan, miten paljon elämäämme kuuluu erilaisia tapahtumia ja yhteisiä hetkiä. Arki voi olla täynnä pieniä ja suuria seikkailuja, ja kun ne kirjaa ylös, havaitsee kuinka rikasta ja monipuolista meidänkin viikkomme on. Meidän perheemme arki on täynnä elämää, ja jokainen hetki on arvokas.

    Yhteenveto viikosta
    Viikkomme perheenä kului vauhdikkaasti, täynnä arjen pikkuhetkiä ja yllätyksiä. Työn ja perhe-elämän yhdistäminen loi päiviin oman rytmikäs kuvionsa. Meidät löysi usein arjen pyörityksestä: työmatkoilta, lasten harrastuksista ja yhteisistä perhehetkistä. Viikon mittaan ehdittiin niin sirkuskouluun kuin jalkapallokentän laidallekin, ja välillä pysähdyttiin hetkeksi nauttimaan yhdessäolosta.

    Päivät kuluivat nopeasti, täynnä pientä säpinää ja suunnitelmien muutoksia. Viikon kohokohtia olivat hetket, kun saimme kaikki istua yhdessä pöydän ääreen tai kun iltaisin sai kuunnella lasten naurua. Tämä viikko opetti jälleen kerran, kuinka tärkeitä yhteiset hetket ovat ja miten elämän pienissä asioissa piilee sen suurin rikkaus.

  • Meidän viikko: Lauantai

    Meidän viikko: Lauantai

    Tämä blogi on osa sarjaa nimeltä ”Meidän viikko”. Ideana on valita randomi viikko ja käyn tässä sarjassa läpi jokaisen päivän ja mitä se meidän arjessa piti sisällään. Julkaisen yhden blogin per päivä.
    Tähän osui nyt viikko 2. Eli päivät 8.-14.1.2024

    Lauantai saapui perheellemme rauhallisen ja hitaan aloituksen kera, mikä on viikonloppujen parhaita hetkiä. Aamu alkoi kahvilla ja aamupalalla, jonka ohessa tutustuimme perheen kanssa päivän Helsingin Sanomiin. Tämä on meille tärkeä perinne, jonka aikana jaamme ajatuksia ja suunnittelemme päivää.

    Lounaan jälkeen minä ja tyttäremme suuntasimme Linnanmäen sirkuskouluun. Tyttäreni liikunnallinen harrastus on ollut hänelle loistavaa vastapainoa arjen touhuille, ja hän todella nauttii siellä vietetystä ajasta. Sirkuskoulun tunnin aikana hän saa loistavan liikuntahetken, joka tuo hien pintaan ja hymyn huulille.

    Samaan aikaan vaimoni lähti työtiiminsä tapaamiseen. Sirkuskoulun päätyttyä kokosin lapset ja heidän tavaransa autoon, ja suuntasimme Valkeakoskelle anoppilaan. Tämä reissu oli järjestetty, sillä hyvän ystäväni syntymäpäiväjuhlat olivat illan ohjelmassa Valkeakoskella, ja lapset viettäisivät yön mummolassa. Vaimoni liittyi seuraamme junalla myöhemmin.

    Ilta ystäväni juhlissa oli todella mukava ja rento. Vietimme aikaa nauttien juomista, pelaten erilaisia pelejä ja jutellen. Tunnelma oli lämmin ja iloinen, juuri sellainen kuin hyvien ystävien seurassa kuuluukin olla. Myöhemmin illalla suuntasimme paikalliseen pubiin ja sieltä edelleen yökerhoon. Tanssilattialla vietetty aika oli hauskaa, ja tuli todistettua, että osaamme vielä nauttia yöelämästäkin.

    Yöpymispaikkamme oli minun isosiskoni luona, jonne saavuimme vasta aamun pikkutunneilla, noin viiden aikaan. Vaikka ilta venyi pitkäksi, se oli täynnä iloa ja yhteistä aikaa hyvien ystävien kanssa. Tällaiset hetket ovat harvinaisia, mutta sitäkin arvokkaampia.

    Meidän lauantaimme oli sekoitus perheen yhteistä aikaa, lapsille suunnattua liikuntaa ja vanhempien omaa aikaa ystävien parissa. Nämä hetket tasapainottavat arkea ja tuovat siihen mukanaan omanlaistaan iloa ja rentoutumista.

  • Meidän viikko: Perjantai

    Meidän viikko: Perjantai

    Tämä blogi on osa sarjaa nimeltä ”Meidän viikko”. Ideana on valita randomi viikko ja käyn tässä sarjassa läpi jokaisen päivän ja mitä se meidän arjessa piti sisällään. Julkaisen yhden blogin per päivä.
    Tähän osui nyt viikko 2. Eli päivät 8.-14.1.2024

    Perjantai aloitti viikonlopun tunnelman meidän perheessä, ja minulle päivä oli erityisen merkityksellinen koulutuksellisista syistä. Olen opiskelemassa Haaga-Heliassa ylemmässä ammattikorkeakoulussa palvelujohtamista, ja tänään oli ohjelmassa lähipäivä, jota kutsumme ”sadonkorjuu päiväksi”. Päivä oli täynnä intensiivistä oppimista ja ryhmätyöskentelyä. Erityisen tyydyttävää oli saada päätökseen palvelumuotoilun kurssi, jonka päätteeksi meille jaettiin sertifikaatit. Nyt voin ylpeästi kutsua itseäni sertifioiduksi palvelumuotoilijaksi.

    Koulupäivän päätteeksi ehdin vielä hoitaa pari työhön liittyvää pikatehtävää ennen viikonlopun alkua. Työ ja opiskelu yhdistettynä perhe-elämään tekevät arjesta haastavaa, mutta myös palkitsevaa.

    Päivän aikana tuli eteen myös yllättäviä organisointitehtäviä. Poikamme jalkapallojoukkueen joukkueenjohtajana sain tiedon, että illan harjoitukset on peruttava huonojen kenttäolosuhteiden vuoksi. Tämän seurauksena piti nopeasti informoida muita vanhempia ja keksiä jotain vaihtoehtoista toimintaa.

    Perheenä päätimme, että illan ohjelmaan kuuluu joko uimahalli tai luistelu/hiihto. Kuitenkin, kun vaimoni ilmoitti, että hänen täytyy jatkaa töiden parissa illalla, jouduimme hylkäämään uimahallivaihtoehdon, sillä kumpikaan lapsistamme ei vielä osaa uida itsenäisesti. Niinpä suuntasimme Herttoniemen Siilitielle, missä on kätevästi järjestetty ulkoilualue hiihtoladuilla ja luistinradalla. Tämä mahdollisti, että saatoin olla läsnä sekä tyttäreni luistelussa että poikani hiihdossa. Lapset nauttivat täysin rinnoin ulkoilusta, ja yli tunnin reippailun jälkeen poikani oli hiihtänyt vaikuttavat 4,2 kilometriä!

    Kylmästä säästä huolimatta ilta sujui mainiosti. Lähetin vaimolleni viestin, jossa pyysin laittamaan saunan päälle, jotta pääsisimme suoraan lämpimiin löylyihin kotiin palattuamme. Saunan jälkeen nautimme iltapalan ja lapset suuntasivat nukkumaan. Me vanhemmatkin päädyimme varhain pehkuihin, sillä seuraavana päivänä oli tiedossa jotain erityistä – bileet, joista kerron enemmän seuraavassa blogikirjoituksessani.

    Näin sujui meidän perjantaimme – täynnä opiskelua, perheen yhteistä aikaa ja ulkoilun iloa. Arki ja opiskelu yhdistettynä perhe-elämään tuo mukanaan monenlaisia haasteita, mutta myös suuria ilon hetkiä. Viikonloppu alkoi rauhallisissa merkeissä, mutta seuraava päivä lupasi jotain aivan erilaista.

  • Meidän viikko: Torstai

    Meidän viikko: Torstai

    Tämä blogi on osa sarjaa nimeltä ”Meidän viikko”. Ideana on valita randomi viikko ja käyn tässä sarjassa läpi jokaisen päivän ja mitä se meidän arjessa piti sisällään. Julkaisen yhden blogin per päivä.
    Tähän osui nyt viikko 2. Eli päivät 8.-14.1.2024

    Torstai on viikon melkein-loppu, ja se tarkoittaa meille perheessämme rutiinien jatkumista, mutta myös pienten ilojen jakamista. Minun päiväni sujui työnteon merkeissä melko tavalliseen tapaan. Keskityin päivittäisten tehtävien hoitamiseen ja sain edistettyä muutamaa suurempaa projektia. Työpäivät voivat olla toisinaan yksitoikkoisia, mutta kun onnistuu saamaan asioita aikaan, se tuo aina tyydytystä ja motivaatiota.

    Vaimoni oli päivän toimistolla, mikä tarkoitti, että minulle jäi vastuu lasten hoidosta. Tämä ei ole minulle uutta, ja pidänkin siitä, miten se tuo vaihtelua päiviini. Huolehdin siitä, että poikamme sai välipalat koulun ja sporttiklubin välille. Neljältä hain tyttäremme päiväkodista ja samalla varmistin, että kotona odottaisi valmiiksi laitettu illallinen.

    Kun vaimo palasi töistä, lähdimme kaikki yhdessä ulkoilemaan. Päätimme, että tämä ilta olisi omistettu luistelulle ja hiihdolle. Minä otin tyttäreni kanssa luistimet, kun taas vaimoni lähti poikamme kanssa hiihtämään. Oli hienoa nähdä, kuinka poikamme jaksoi kiertää komeasti pari kilometriä hiihtoladuilla, ja tyttäremme temppuili luistimilla kuin pieni taitoluistelija.

    Tämä yhteinen ulkoiluhetki oli meille kaikille tärkeä. Arjen kiireiden keskellä tällaiset yhteiset perhehetket antavat voimaa ja iloa. Niiden aikana tuntuu, että koko maailma pysähtyy hetkeksi, ja saamme nauttia vain toistemme seurasta.

    Illan päätteeksi palasimme kotiin, ja vuorossa oli iltapala ja valmistautuminen yöunille. Lapset nukahtivat helposti päivän touhujen jälkeen, ja me vanhemmatkin päätimme mennä melkein heti heidän perässään levolle.

    Näin sujui meidän torstaimme – työtä, vastuuta ja yhteisiä perhehetkiä. Jokainen päivä on oma tarinansa, ja me pyrimme elämään ne niin, että jokainen hetki merkitsee.

  • Meidän viikko: Keskiviikko

    Meidän viikko: Keskiviikko

    Tämä blogi on osa sarjaa nimeltä ”Meidän viikko”. Ideana on valita randomi viikko ja käyn tässä sarjassa läpi jokaisen päivän ja mitä se meidän arjessa piti sisällään. Julkaisen yhden blogin per päivä.
    Tähän osui nyt viikko 2. Eli päivät 8.-14.1.2024

    Keskiviikko valkeni meidän perheessä erityisen aikaisin. Kuten aiemmin mainitsin, en ole lainkaan aamuihminen, joten kun herätyskello soi ennen kuutta aamulla, oli se minulle todellinen haaste. Tämä kaikki oli tarpeen, sillä päiväni alkoi junamatkalla kohti Jyväskylää, joka lähti jo kello seitsemän. Tällaisina aamuina tunnen todella tarvitsevani sen oman hetkeni aamukahvin ja hiljaisuuden parissa.

    Aamutoimien jälkeen suuntasin juna-asemalle. Matka Jyväskylään sisälsi yhden vaihdon, ja Tampereen kohdalla kollegani liittyivät seuraani. Yhdessä jatkoimme matkaa tarkastamaan, miten meidän Jyväskylän franchising-yrittäjämme toiminta sujuu. Jyväskylä on kaupunkina viehättävä ja viihtyisä, ja olen aina nauttinut siellä käymisestä – olipa syynä työ tai vapaa-aika. Muistan, kuinka kerran kävin Lutakossa katsomassa 69 Eyesin keikkaa, mutta suurimmaksi osaksi olen vieraillut kaupungissa työasioiden merkeissä.

    Juna on minulle mieluisa matkustustapa pitkille matkoille, kuten Helsinki-Jyväskylä -väli. Sen lisäksi, että junamatka on rentouttava, se tarjoaa myös loistavan mahdollisuuden tehdä töitä ja keskustella kollegoiden kanssa niin työasioista kuin muistakin aiheista.

    Paluumatka junalla sujui yhtä jouhevasti, ja saavuin kotiin juuri, kun loppu perhe palasi poikamme jalkapalloharjoituksista. Talvella jalkapalloreenit ovat erityisen mielenkiintoisia, sillä ne pidetään ulkona, kentällä, joka ei ole lämmitetty. Ihailen poikamme ja muiden lasten sitkeyttä näissä olosuhteissa. Me vanhemmat olemme usein vitsailleet, että Real Madridin juniorijoukkueilla on varmasti hieman erilaiset olosuhteet.

    Illalla kotona vaimoni jatkoi vielä työtehtäviensä parissa, sillä hänen työssään alkuvuosi on aina kiireistä aikaa. Lapset menivät nukkumaan tavalliseen tapaansa, ja me vanhemmat valmistauduimme illan kohokohtaan – Liverpoolin jalkapallo-otteluun Fulhamia vastaan.

    Näin sujui meidän keskiviikkomme – täynnä työtä, matkustamista ja perhearkea. Päivät ovat toisinaan pitkiä ja vaativia, mutta yhdessäolo ja perheen pienet ilonhetket tekevät niistä kaiken arvoisia.

  • Meidän viikko: Tiistai

    Meidän viikko: Tiistai

    Tämä blogi on osa sarjaa nimeltä ”Meidän viikko”. Ideana on valita randomi viikko ja käyn tässä sarjassa läpi jokaisen päivän ja mitä se meidän arjessa piti sisällään. Julkaisen yhden blogin per päivä.
    Tähän osui nyt viikko 2. Eli päivät 8.-14.1.2024

    Tiistai tuo mukanaan uuden viikonpäivän ja uudet seikkailut meidän perheessämme. Aamuni alkaa tavalliseen tapaan, aamukahvilla ja Helsingin Sanomien parissa. Tämä hetki on minulle erityisen tärkeä, sillä en ole lainkaan aamuihminen. Tarvitsen sen rauhallisen tunnin, jolloin voin herätä päivään lehden ja kahvin kera. Vaimoni on jo tässä vaiheessa vienyt tyttäremme päiväkotiin ja tuonut lehden postilaatikosta – pieni ele, mutta niin arvokas minulle.

    Tiistaisin työpäiväni käynnistyy aina palavereilla. Niitä on yleensä kolme peräkkäin, ja ne pitävät minut kiireisenä aamupäivän. Kun palaverit on saatu päätökseen, vaimoni vie poikamme hammaslääkäriin. Tämä on yksi niistä arjen rutiineista, joka pitää hoitaa, vaikka välillä se saattaa tuntua työläältä.

    Hammaslääkärikäynnin jälkeen otin auton alleni ja suuntasin kohti Suomen Turkua. Päivä siellä kului keskustellessa yksikkömme päällikön kanssa ja tarkastellen, miten asiat siellä sujuvat. On tärkeää pysyä ajan tasalla siitä, miten eri yksiköissämme menee ja onko mitään erityistarpeita, joita tulisi käsitellä.

    Palasin takaisin kotiin noin kello 18:00. Kotona minua odotti illallinen, jonka jälkeen aloin valmistautua omiin jalkapalloharjoituksiini. Tiistai-iltaisin käyn pelaamassa jalkapalloa paikallisten tuttavieni kanssa. Pelit ovat aina kovia ja aktiivisia, ja tällä kertaa onnistuin jopa maalinteossa – aina yhtä palkitsevaa!

    Kun palasin kotiin jalkapallosta, lapset olivat jo nukkumassa. Meillä on perheessämme tapana, että jos jompikumpi vanhemmista ei ole kotona lasten mentyä nukkumaan, he saavat nukkua meidän sängyssämme. Tämä on lapsille pieni ilon ja turvallisuuden tuojan, ja he nauttivat siitä suunnattomasti.

    Poikamme tiistai oli myös täynnä toimintaa. Hänen koulupäivänsä jälkeen oli vuorossa sporttiklubi, jossa hän käy kolmena päivänä viikossa aina parin tunnin ajan. Sporttiklubi on hänelle tärkeä paikka, jossa hän pääsee purkamaan energiaansa ja kehittämään urheilullisia taitojaan.

    Näin kului meidän tiistaimme – täynnä työtä, harrastuksia ja perhe-elämän pieniä iloja. Jokainen päivä tuo mukanaan omat haasteensa ja nautintonsa, ja me pyrimme elämään ne täysillä, arvostaen jokaista yhteistä hetkeämme.

  • Meidän viikko: Maanantai

    Meidän viikko: Maanantai

    Tämä blogi on osa sarjaa nimeltä ”Meidän viikko”. Ideana on valita randomi viikko ja käyn tässä sarjassa läpi jokaisen päivän ja mitä se meidän arjessa piti sisällään. Julkaisen yhden blogin per päivä.
    Tähän osui nyt viikko 2. Eli päivät 8.-14.1.2024

    Maanantai on viikonaloitus, ja monelle se tarkoittaa rutiinien käynnistymistä ja arjen pyöritystä. Meidän perheessämme, johon kuuluu minä, vaimoni, 8-vuotias poikamme ja 5-vuotias tyttäremme, maanantai on aina täynnä toimintaa ja yhteisiä hetkiä.

    Päiväni alkoi aikaisin, sillä työni vei minut Tampereelle. Matka sujui auton ratissa, ja päivän agendana oli edellisen viikon raporttien ja myyntianalyysien laatiminen. Työni on haastavaa, mutta palkitsevaa, sillä se antaa minulle mahdollisuuden nähdä konkreettisesti, miten eri yksiköiden myynnit ovat edenneet. Työpäivä Tampereella sujui tehokkaasti, ja sen päätteeksi suuntasin kotiin juuri ajoissa, jotta poikamme ehti 17:00 alkaviin koripalloharjoituksiin.

    Koripalloharjoitusten aikana minulla oli vielä edessä iltakoulua. Opiskelen Haaga-Helian palvelujohtamisen master-ohjelmassa, mikä tuo oman lisämausteensa kiireiseen arkeeni. Järjestelin työpöytäni kotikonttorilla, valmistauduin etäluennoille ja sukelsin akateemisen maailman syövereihin.

    Vaimoni päivä kului myös töiden parissa, mutta hän työskenteli kotitoimistolta. Työpäivän päätteeksi hän huolehti lasten ruokailusta ja lähti viemään poikaamme koripalloharjoituksiin. Tyttäremme lähti innoissaan mukaan, sillä hänellä oli oma jännittävä ohjelmansa harjoitusten jälkeen – uusien kaunoluistinten testaaminen.

    Poikamme koulupäivä toisella luokalla päättyi hieman yhden jälkeen. Hänellä ei ollut maanantaisin koulun jälkeistä kerhoa, joten hän palasi kotiin ja vietti aikaa leikkien ennen koripalloharjoituksiaan. Harjoitukset ovat hänelle viikon kohokohtia – hän rakastaa koripallon pelaamista ja on siinä erittäin taitava.

    Tyttäremme päivä päiväkodissa sujui myös mukavasti. Hän oli erityisen innoissaan, kun pääsi aamulla pulkan kyydissä päiväkotiin. Päiväkodin jälkeen hän ehti nopeasti syömään kotona, valmiina lähtemään seuraamaan veljensä harjoituksia ja sen jälkeen luistelemaan. Uudet luistimet olivat todella upeat, ja hän nautti joka hetkestä jäällä.

    Arjen logistiikka sujui tällä kertaa kuin rasvattu – olimme valmistaneet ruoan jo edellisenä iltana, mikä helpotti koko perheen iltapäivän sujuvuutta.

    Ilta päättyi lasten nukkumaanmenoon noin klo 21:00. He nukahtivat nopeasti päivän touhujen jälkeen. Me vanhemmat rentouduimme vielä hetken katsomalla kymppiuutiset ja uusimman jakson Pasilan Myrkystä ennen kuin itsekin suuntasimme nukkumaan.

    Tällainen oli meidän perheemme maanantai – päivä täynnä toimintaa, perheen yhteisiä hetkiä ja arjen hallintaa. Vaikka päivät ovat toisinaan kiireisiä, ne ovat täynnä rakkautta ja yhteistä tekemistä. Näissä hetkissä piilee perhe-elämämme ydin.

  • MEIDÄN UUSI VUOSI

    MEIDÄN UUSI VUOSI

    Näin se vuosi taas vaihtui ja 2023 jäi taaksemme. Vuosi oli meille ihan kohtalainen. Pysyttiin ihan hyvin terveenä mikä on pääasia ja työt sujuivat odotetulla tavalla. Lapsilla harrastukset edelleen kiinnostavat ja vanhemmalla koulussa menee hyvin, joten voi olla vuoteen lähtökohtaisesti ihan tyytyväinen. 

    Vuodelle 2024 en aseta hirveästi tavoitteita ja veikkaan, että vuosi tulee olemaan todella mielenkiintoinen hyvällä ja myös pahalla. Katsotaan mitä tulee eteen ja sitten sillä mennään.

    Toivon, että vähän enemmän saisin urheilusta kiinni. Toivon myös, että koulun saan päätökseen ja että kaikki pysyy terveenä.

    No sitten itse asiaan, eli siihen miten meidän vuosi vaihtui.

    Aamun aloitimme todella rauhallisesti. Pelasimme vähän Nintendolla ja olimme muutenkin rauhassa ja hitaasti keskenämme. Lapset toki aina keksivät huutamista ja juoksemista, mutta eipä se meitä juuri haitannut. Söimme vielä kotona lounaan ja päätimme lähteä ulkoilemaan.

    Jouluna sairastetut vatsataudit jäivät taakse (onneksi) ja saimme nauttia ulkoilmasta ilman, että tarvitsee olla lähellä WC:tä koko ajan. Tyttö on pitkään tykännyt käydä luistelemassa ja poika sai joulupukilta lahjaksi sukset, niin aamu lähti käyntiin sillä, että lähdimme kuistelemaan ja hiihtämään. Poika kerkesi saamaan suksilla viikossa kasaan yli kymmenen kilometriä ja tyttö menee jo niin lujaa luistimilla, että perässä pysymisen eteen joutuu ihan töitä tekemään.  Pakkanen oli kiristynyt jo sen verran, että kahteen kilometriin tarvitsi hiihtäminen tällä kertaa lopettaa, että lähdettiin takaisin lämpimään.

    Kotona vedimme välipalat ja rupesimme tekemään lähtöä Helsingin keskustaan missä oli kaupungin järjestämä tapahtuma kansalaistorilla. Illallahan siellä esiintyi lasten suosikit Käärijä sekä Bess, mutta onneksi lapsille oli ok, että katsomme ne kotona telkkarista. Nyt kansalaistorilla oli SkidiDisko, jossa DJ Orkidea soitti lapsille disco musiikkia. Lavalla oli myös Step-Up dancerit ja erilaisia lasten hahmoja. Tapahtuma huipentui pieneen ilotulitukseen tai pyroshow se taisi enemmän olla. Mutta joka tapauksessa Disco oli hyvä ja lapset viihtyivät ja bailasivat täysiä. Jopa vanhempi lapsi innostui bailaamaan pienen hetken päästä.

    Sitten lähdettiin junalla takaisin kotiin ja menimme kotiin laittamaan iltaruuat valmiiksi. Meillä on perinteisesti uutenavuotena ollut tikkupaloja ja hodareita iltaruuaksi. Näitä on syöty samalla kun katsomme YLE:tä uuden vuoden vastaanottoa. Lapsille levitetään olohuoneeseen sohva ja saavat valvoa niin myöhään, kun jaksavat. Hyvin he tänä vuonna tsemppasivat yli puolen yön, mutta puoli yhteen mennessä taisi molemmat olla jo unten mailla…

    Mutta kuitenkin palataan vähän taakse päin. Eli kun saavuimme keskustasta ja iltaruuat oli tehty, niin lähdimme ulos katsomaan raketteja. Kello oli tällöin noin kahdeksan, niin paukuttelijoita oli jo siellä täällä. Itse me emme raketteja ole ikinä ostaneet, mutta tähtisädetikut on lapsille kyllä aina ostettu. Katsotaan jos joku vuosi ostetaan ihan omatkin raketit.

    Sellaisen tunnin verran olimme ulkona, mutta sitten pakkanen rupesi jo tuntumaan naamassa sen verran pahasti, että pakko oli lähteä takaisin kotiin. Hienoja raketteja ihmisillä oli ja kiitos siitä, että pääsimme niistä nauttimaan.

    Kotiin kun päästiin, niin levitettiin sohva ja aloimme valmistautumaan illan ohjelmaan. Tikkupalat nostettiin jääkaapista ja hodareihin nakit keitettiin. Sitten show alkoi ja pääsimme jännittämään artistien esityksiä. Esitykset olivat hyviä ja hauskoja. Käärijä sai jälleen lapset sekoamaan ihan täysin ja näin se vuosi vaihtui todella kovan huudon saattelemana. Taisi siinä lapsilla paidatkin lähteä päältä jossain vaiheessa.

    Muutimme hiljattain uuteen asuntoon ja nykyisestä asunnosta aukeaa laajat ja hyvät näkymät. Tämä teki kyllä rakettien katsomisesta erittäin antoisaa ja näyttävää. Jos ei käynyt jo ilmi, niin itse tykkään raketeista aika tavalla, mutta olen vaan itse sen verta nössö, että en oikein uskalla niitä itse ampua.

    Joka tapauksessa lapset nukahtivat siinä puoli yhden aikaan ja me aikuiset sitten otettiin lasit viiniä ja siinä se vuosi jälleen mukavasti vaihtui.

    Uusi vuosi ei meillä ole ikinä ollut mikään erityinen juhlapäivä, koska yleensä olemme olleet töissä kyseisen yön. Nyt sitten lasten myötä siitä on tullut enemmänkin lasten juhla. Tämä on mielestäni oikein jees ja ajattelin samalla kaavalla hoitaa myös seuraavan vuoden vaihtumisen.

    Oikein hyvää ja mukavaa vuotta 2024 kaikille.

  • MEIDÄN JOULUMME

    MEIDÄN JOULUMME

    Meillä joulu menee sellaisena perinteiden sulatusuunina, koska vaimolla ja minulla on aika erilaiset joulu perinteet. Vaimo kokee tärkeänä, että jouluna nähdään sukulaisia ja minä koen, että joulu on tärkeä viettää oman perheen kesken.

    Kun rupesimme seurustelemaan noin tuhat vuotta sitten, niin joulu oli meille molemmille silloin aika erilainen kuin nykyään. Teimme molemmat yleensä töitä joulut. Olimme molemmat pienen paikkakunnan yökerhossa töissä ja tämä tarkoitti sitä, että joulu oli työpäivä. Saatoimme käydä päivällä jossain syömässä jouluruokaa, mutta koska teimme työmme yökerhossa, niin nukuimme pitkään. 

    Minulla on ollut perinteisenä joulun aikatauluna sellainen, että 12:00 katsotaan joulurauhan julistus ja sen jälkeen on riisipuuroa. Tämän jälkeen itse joulupöydässä pitää olla yön yli haudutettua karjalanpaistia. Tässä ne minun perinteeni ovat. Haluaisin kyllä käydä esimerkiksi isäni tai isovanhempieni haudalla käydä viemässä kynttilät, mutta kun haudoille on puolitoista tuntia matkaa, niin varsinkin nykyään lasten kanssa se olisi aika mahdottomuus aattona käydä viemässä. Viisi- ja kahdeksanvuotiaat lapset, kun pakataan yli kolmeksi tunniksi autoon jouluaattona, niin se ei välttämättä nosta joulumieltä toivotulla tavalla.

    Nykyään meidän joulumme pyörii aika kivalla kaavalla. Jouluaattona olemme perheen kesken kotona Helsingissä. Käymme aamulla aamupalan jälkeen saunassa. Syömme lounaana riisipuuroa ja sitä ennen katsomme joulurauhan julistuksen. Tämän jälkeen touhuamme keskenämme ja katsomme esimerkiksi jouluelokuvan (tänä vuonna katsoimme Grinchin). Koska tänä vuonna pukki pääsi meille vasta 18:00, niin teimme sillain, että pukki jätti aamulla kirjeet lapsille ja pahoitteli siitä, että pääsee paikalle vasta niin myöhään ja sen takia hän oli piilottanut asuntoon molemmille lahjat ja yhden yhteisen lahjan.
    Tänä vuonna lahjat olivat: Tytölle Stigan Power Rocket liukuri. Pojalle sukset, sauvat ja monot. Sekä yhteisenä uusi pulkka. Tämä suunnitelma antoi meille sen mahdollisuuden, että pääsemme ulos laskemaan mäkeä ja hiihtämään pukkia odotellessa.

    Kuitenkin ikävänä asiana poika sai oksennustaudin aattoyönä ja tämän takia päivä vähän muutti muotoaan… Eli pitkät talviharrastukset voitiin unohtaa… No siinä pukille myös infottiin asiasta ja saatiin onneksi pukin käynti sopimaan siten, että tapaamme hänet ulkona ja turvavälejä käyttäen. 

    Joulupäivä meillä sitten perinteisesti on vietetty Valkeakoskella anoppilassa. Paikalla on vaimon veljet ja lasten serkut myös. Nyt kun tätä jouluaattona kirjoitan, niin vähän veikkaan, että huomenna tuon taudin takia emme kuitenkaan tule tuonne tänä vuonna menemään vaan aika varmasti visiitti tehdään sitten välipäivinä. Vaimolla ja lapsilla on välipäivät vapaana, joten voivat käydä vaikka sitten ilman minua. 

    Tämän jälkeen tapaninpäivänä on perinteisesti oltu minun puolellani sukua. Yleensä isosiskoni on laittanut Valkeakoskella pöydän koreaksi, mutta tänä vuonna Äitini hoitaa homma Järvenpäässä. Toki tuo tauti vielä tekee sellaisen epäilyksen varjon sille päästäänkö lähtemään, mutta sen näkee sitten.

    Kuitenkin tässä, kun jouluruokia sulattelee ja tätä kirjoittaa, niin täytyy todeta, että kyllä joulu tällä tavalla on paljon mukavampaa kuin töitä tehdessä. Töissä oli toki yleensä jouluna mukavaa ja ihmiset olivat hyvällä päällä, kun pienellä paikkakunnalla ihmiset palasivat kotiin ja näki paljon sellaisia ihmisiä ketä ei normaalisti näkynyt. Mutta kuten sanoin, niin tällä tavalla tämä joulu on kyllä mukavampaa.

    Mielestäni joulu on nykyään aika, jolloin hetkeksi rauhoitutaan normaalisti hektisestä arjesta ja keskitytään niihin asioihin, mitkä ovat tärkeätä. Nähdään perhettä ajan kanssa ja käydään moikkaamassa sukulaisia. Toivon kovasti, että kaikki saavat viettää juuri itselleen parhaan joulun niiden ihmisten kanssa, jota haluaa. Tämä ei tietenkään joka vuosi kaikille onnistu, mutta toivotaan, että edes joku vuosi tämä onnistuisi jokaiselle. Joulu on kuitenkin yksinäisille todella raskasta aikaa ja toivon, että jokainen yksinäinen ihminen kestää tämän ajan yli. Toivon myös, että seuraavan vuoden aikana elämässä tapahtuu sellaisia asioita, että ensi jouluna ei tarvitse viettää joulua yksin, jos et sitä halua.

    Oikein hyvää, rauhallista ja mukavaa joulua ihan jokaiselle.

    P.s Jos sinulla on jotain hauskoja jouluisia perinteitä tai jotain jouluisia haasteita, niin kuulisin niistä mielelläni.