Isätön Isä

Avainsana: Parisuhde

  • ERO!

    ERO!


    Tässä seuraavassa blogissa käsittelen eroa. Myös kaikille tutuille kerrottakoon tässä vaiheessa, että me emme ole eronneet ja pahasti siltä näyttää, että emme myöskään tule eroamaan ;). Eli käsittelen tätä aihetta loogisena enkä sydän särkyneenä tunteiden vallassa.

    Lähdetään siitä ensimmäisenä liikkeelle, että erot eivät ikinä ole samanlaisia ja ero tilanteessa kumpikin osapuoli kokee tilanteen omalla tavallaan. Ei ole kahta samanlaista kokemusta eikä kahta samanlaista ero. Tämän varmasti ymmärtää kaikki. Tai ainakin kaikki, jotka on eronnut useammin kuin kerran. Itsellä eroja menneisyydessä on useampia. Aina yläasteen eroista, kun seurustelua oli takana vasta viikkoja, niin myös siihen, kun seurustelua on takana jo melkein viisi vuotta. Mielestäni nuo ”yläaste” erot ovat kaikessa söpöydessään parhaita opettamaan sydänsurujen ja tunteiden hallintaa. Itsellä on onneksi aina ollut avoin keskusteluyhteys kotona, ja äiti olikin yleensä ensimmäinen jolle eroistani kerroin. Tällöin myös sain kaakaota ja popcornia ja nehän siinä tilanteessa maistui.

    Mutta asiaan. Eli tässä vuosien varrella olen seurannut erilaisia erotilanteita ja ollut niissä osana. Eroissa on aina se ”ongelma” että silloin tunteet ottaa vallan. Tämä on tietenkin täysin luonnollista ja pitääkin ottaa, kun tunteet ovat kuitenkin ne, jotka ohjaavat erosta ylipääsemistä parhaiten. Ensimmäiset päivät on pahimmat ja tämän jälkeen joka päivä on hieman parempi. Loogisesti kuitenkin, jos ajatellaan, niin eroon on aina jokin syy. Tämä syy on usein myös tosi looginen ja sen ymmärtäminen auttaa ymmärtämään miksi ero on fiksu ratkaisu. Mutta voisiko siinä sitten olla usein esimerkiksi, että on kerennyt jo patoutua paljon asioita ja sitten toinen ehdottaa eroa ja sitten nämä patoutuneet asiat purkautuvat, kun vielä on mahdollista ne purkaa… En tiedä, mutta joissain tapauksissa tämä voi olla. Sitä en ymmärrä, että miksi joillekin on tärkeää esimerkiksi se kumpi jättää tai muuta vastaavaa… Ihan kuin se olisi joku kilpailu. Jos tuota asiaa pitää edes vähänkään tärkeänä, niin tällöin parisuhde on jo lähtökohtaisesti väärille raiteille. Tämähän luo skenaarion, missä joka riidassa heitellään erokorttia varmuuden vuoksi siltä varalta, että voi sitten sanoa olevansa se, joka jätti. Aivan mahdoton rakennuspalikka terveelle parisuhteelle.

    Sitten on tietenkin uskottomuudesta johtuvia eroja. Nämä ovatkin usein kinkkisiä, jos yrittää niihin logiikkaa miettiä. Tuollaisissa tapauksissa tunteet ottavat järjettömän ison vallan ja logiikka menee aivan romukoppaan. Kuitenkin isoin kysymys näissä tapauksissa on, että miksi joku on uskoton. 
    Kuuluuko häneen luonteeseen? Eli tällöin hänen pitäisi itse ymmärtää olla poissa parisuhteesta. 
    Mikä johti siihen? Eikö kotona saanut sitä mitä halusi ja miksi ei? Eikö osattu puhua? 
    Oliko kännissä ja ei tajunnut? Typerin selitys ja ei saa ikinä mennä läpi.
    Uskottomuus voi johtua mistä vaan ja tämän asian kanssa ei mielestäni kannata olla ehdoton siihen, että heti jos joku pettää, niin se on ero. Vaan pitäisi pystyä ensin miettimään järjellä… Tiedän se on aluksi aivan mahdotonta…

    Kuitenkin jos tuota uskottomuus asiaa vielä pohdin itseni kannalta. Me olemme olleet yhdessä vuodesta 2008 eli yli 16 vuotta. Meillä on kaksi lasta ja arki rullaa kivasti. 
    Olisinko minä (tai vaimoni) valmiita heittämään tämän kaiken roskiin vain sen takia, että jompikumpi on uskoton… Omasta puolesta tiedän, että en missään nimessä olisi ja olen melko varma, että vaimoni on täysin samaa mieltä. Tämä olisi enemmänkin yksi haaste lisää meidän suhteessamme, josta selvitään jälleen yhdessä. Kuitenkin tiedostan sen, että jos näin kävisi, niin ajattelisinko silti näin loogisesti vai lähtisikö tunteet laukalle. Todella vaikea sanoa, mutta näin kuitenkin loogisesti haluaisin asiaa ajatella. Tuntuu ainakin erittäin hassulta ajatukselta, että yhden illan virheen takia hajottaisin lasten kodin ja laittaisin heidät sopeutumaan uuteen minkä jompikumpi aikuisista on aiheuttanut. No toivottavasti asiaa ei ikinä tarvitse tunteiden kautta miettiä.

    Sitten vielä tuosta erosta, kun mukana on lapsia.
    Kun lähipiirissä tapahtuu tällaisia eroja, niin usein mietimme keskenämme, että mitä me tekisimme tuossa tilanteessa. Varmasti muutkin tätä aina pohtivat, mutta jos ette niin suosittelen lämpimästi. 
    Olemme vahvasti sitä mieltä, että jos esimerkiksi nyt eroaisimme syystä x, niin tekisimme siten, että nykyinen asuntomme on se missä lapset asuvat ja aikuinen vaihtuu siellä viikoittain. Hommaisimme siis jostain kaksion ja sitten aikuiset vaihtaa viikoittain asuntoa. Ei lapset.
    Koska mielestäni siinä ei ole mitään järkeä, että jos aikuiset hölmöilee ja päätyvät eroon, niin minkä takia lapsen pitäisi siitä kärsiä. Kuitenkin se, että jompikumpi vanhemmista on vain joka toinen viikonloppu lastensa kanssa on väärin lapsia ja sitä vanhempaa kohtaan. Tiedän kyllä, että ero tilanteissa toinen vanhemmista saattaa olla niin jääräpää, että vaihtaa vaikka paikkakuntaa tai muuttaa uuden puolison luo ynnä muuta ja tämän takia tämä on mahdotonta… No tässä tullaan siihen, että tällaisissa tapauksissa kyseinen vanhempi laittaa oman etunsa lastensa edun edelle ja lähtökohtaisesti tekee mielestäni silloin väärin. Kuitenkin silloin kun päätetään ruveta vanhemmiksi, niin silloin pitää ymmärtää, että siihen sitoudutaan loppuun asti. Varsinkin kun lapset ovat vielä kouluikäisiä tai alle, niin vanhemmalla ei ole mielestäni mitään asiaa laittaa omaa etua lapsen edun edelle.

    Tämän sanottua näen jo sieluni silmin, kun vaimoni on minulle uskoton ja suutun niin saatanasti, että muuta Lappiin erakoksi… Sitten minulle tullaan näyttämään tätä tekstiä saate sanoin, että: ”Miten meni?”
    Mutta kuten tuolla jo heti alussa kirjoitin, niin tämä kaikki on nyt loogisesti ajateltuna kirjoitettu ilman tunteita. Kukaan ei voi tietää miten erotilanteessa tunteet ottaa vallan. 
    Summattuna: Kaikki kokevat erot omalla tavallaan.

  • Lapsivapaa

    Lapsivapaa

    Lapsivapaista haluaisin heittää vähän mietteitä ja toivoisin tähän myös vähän kommentteja tuonne alas, että miten muilla nämä menee. Minkä ikäiset lapset, kuinka usein lapsivapaata ja mitä silloin teette? Tai mitä vain haluat kertoa. 

    Meillä on siten, että lapsivapaa yleensä tarkoittaa sitä, että lapset ovat yötä isovanhemmilla. Asumme itse Helsingissä ja isävanhemmat asuvat Järvenpäässä ja Valkeakoskella. Pari kertaa on ollut lastenvahti meillä, mutta jotenkin koemme sen hankalaksi, kun yleensä se miksi tarvitsemme lapsille hoitoa, johtuu siitä, että on jotkut bileet tai sitten joku keikka mihin menemme. Tai sitten jos menemme Liverpooliin katsomaan jalkapalloa. Olemme pyrkineet käydä kerran kaudessa katsomassa yksi peli ja siinä onkin aina säätämistä. Palaan tähän, vaikka vielä lopussa.

    Mutta juuri tuo, että keikat alkavat yleensä myöhään ja bileet jatkuvat aamuun, joten lastenvahdin tarvisi olla meillä myös pitkään ja jotenkin se tuntuu ikävältä. Vai koenko tän jotenkin väärin. Meidän lapsemme ovat 8- ja 5-vuotta ja vielä menee muutama vuosi, että voi heitä keskenään jättää. Vai meneekö? Olemme siis kokeneet, että on helpompaa silloin, kun saamme lapset isovanhemmille yöksi. Tämä ei kuitenkaan ole mitenkään edes joka kuukausi mahdollista, niin ”ulos” pääsyt on meillä aika harvassa. Vai onko? Mikä on ”normaali” määrä? Onko sellaista?

    Meillä on tässä asiassa vaimon kanssa kasvatuksellinen ero myös. Minun tapauksessani olimme minua vuoden vanhemman siskon kanssa jo aika pienestä asti keskenämme. Olen jo aikaisemmissa kirjoituksissa kertonut, että kun muutimme Tampereelle äidin yliopisto-opintojen myötä, niin äiti oli noin kolmekymmentä ja leski uudessa kaupungissa. Pitihän hänen päästä sosialisoimaan. Me kuitenkin aina pärjättiin ja kaikki meni hyvin. Katsottiin leffoja ja syötiin herkkuja. Vaimolla tilanne on ollut eri.

    Mutta joka tapauksessa pääsemme ihan kivasti tuulettumaan vaimon kanssa ja varsinkin silloin, jos menemme Liverpooliin tai Tuska festareille, niin tällöin olemme saaneet lapset pitemmäksi ajaksi hoitoon ja tämä on mahtavaa. Kuitenkin tuo Liverpoolin reissu on yleensä minimissään sen 2–3 yötä lentojen ja muiden säätöjen takia ja Tuska on myös sen 3 yötä. Nämä kun kerran vuoteen onnistuvat, niin kaikki loppu on vaan nonparelleja jätskin päällä.

    Kuitenkin mielestäni on tärkeintä aina se, että mitä teemme silloin kun saamme lapset yökylään. Meillä se yleensä tarkoittaa, että katsomme mitä keikkoja olisi tarjolla tai menemmekö Liverpoolin peliä johonkin katsomaan. Jos näissä kategorioissa ei ole mitään mikä osuu silmään, niin tällöin yleensä lähdemme vain kiertelemään Helsinkiä ja katselemaan paikkoja missä emme ole ennen käyneet ja siinä matkalla sitten katsastetaan pubi, jos toinenkin. Tärkeimpänä kuitenkin, että meillä edelleen juttua keskenämme riittää ja osaamme vieläkin pitää keskenämme hauskaa, vaikka olemme jo hauskaa pitäneet yhdessä kuusitoista vuotta. Tämä se varmaan on tärkeintä, että kun mahdollisuus lapsivapaaseen tulee, niin silloin myös käyttää sen mahdollisuuden. Meillä kun ei ole sellaista ex tempore mahdollisuutta lähteä, niin sen takia nuo sattumanvaraiset lapsivapaat on meille mitä parhaita yllätyksiä.

    Toki kyllähän sitä ilman toista aina voi ex temporeen lähteä ja lähdetäänkin, mutta kun jotenkin sen toisen kanssa se ulkoilu on aina vähän kivempaa ja merkityksellisempää. Ei siinä, etteikö kavereidenkin kanssa kivaa olisi ja onkin todella hauskaa, mutta se on eri lailla hauskaa.

    Mutta olisi kiva kuulla vähän siitä mitä muut tekevät ja kuinka usein ynnä muuta sellaista, mitä vaan haluatte kertoa. Kuinka esimerkiksi kiireellisen arjen keskellä pidätte huolta ihmissuhteistanne. Lapsivapaa on kuitenkin mielestäni tärkeimpiä asioita ihmissuhteiden kannalta ja esimerkiksi parisuhteesta huolenpitäminen lapsiarjen keskellä on välillä erittäin haastavaa, mutta se kuitenkin pitää parhaiten perheen kasassa ja vaatii molempia osapuolia toimiakseen. 

    Eli huolehtikaa lasten lisäksi myös toisistanne.

  • ENTÄ JOS?           

    ENTÄ JOS?           

    Olin tuossa viime viikolla yhden podcastin haastattelussa. Podcastin aiheena oli nimenomaan tämä isättömyys ja sitä kautta isyys. Laitan tästä Podcastista toki tietoa, kun se julkaistaan.

    Mutta siinä haastattelussa tuli sitten puheeksi se, että ilman isäni kuolemaa olisimme tuskin muuttaneet Kotkasta Tampereelle ja elämäni ei olisi ollut ollenkaan sellainen kuin se nyt on ollut. Elämäni on tähän asti ollut hyvä, vaikka lähtökohdat on ollut mitä on.

    No tästä rupesin sitten pohtimaan sitä, että minkälainen elämäni olisi. Ensinnäkin en olisi tavannut nykyistä vaimoa ja saanut lapsiani… Vai olisinko tavannut jonkun toisen ja meillä olisi vielä enemmän lapsia jo nuorempana… Olen tehnyt urani palvelualalla, mutta koska isäni oli paperimies, niin olisinko lähtenyt seuraamaan hänen jalanjälkiänsä… Olisinko ruvennut ikinä harrastamaan musiikkia tai olisinko alkanut kannattamaan Liverpoolia…

    No joka tapauksessa nämä ovat asioita mitä välillä kannattaa pohtia vai kannattaako? Saako tällainen jossittelu pään vaan sekaisin ja rupeaa herkästi haikailemaan asioita mitä ei ikinä ollutkaan. Onko siis jossittelusta mitään hyötyä? Viekö jossittelu vain huomion siitä kaikesta mitä jo on.

    Olen itsekin usein huomannut miettiväni asioita mitä olisi voinut tehdä toisin tai olisipa jokin muu tehnyt tämän päätöksen eri lailla. Esimerkiksi henkilö, joka päätti tappaa isäni, niin entä jos ei olisi päättänytkään tai entä jos äitini ei olisi päättänytkään muuttaa meidän kanssamme Tampereelle. 

    Tällaisiin ajatuksiin kun uppoutuu, niin herkästi ajattelee, että nuo päätökset ja teot on ollut virheitä ja miettii kaikkea negatiivista niistä, on seurannut tai mitä positiivista olisi voinut seurata, jos tuota päätöstä ei olisi tehty. Harvemmin sitä huomaa miettivänsä, että mitä negatiivista olisi voinut tapahtua ilman tuota päätöstä.

    Sen takia, kun hairahtuu ajattelemaan noita asioita niin helposti saattaa vaikka ruveta tekemään päätöksiä ”korjatakseen” tuon aikaisemman virheen, vaikka mitään virhettä ei ole edes tapahtunut, mutta sellaista on jossittelu. 

    Tämän takia olisi erittäin olennaista keskittyä aina siihen hyvää mitä itsellä on ja ajatella sitä matkaa minkä on käynyt päästäkseen noihin hyviin asioihin juuri tuossa pisteessä missä on nyt. Keskittyä niin sanotusti olennaiseen. Kaikilla on elämässä asioita mitkä olisi halunnut tehdä toisin, mutta se että tekee sen sillä ensimmäisellä kerralla ja katuu sitä, niin opettaa ja kasvattaa siihen, että ei toista virheitä. Virheitä saa ja kuuluu tehdä elämässä ja siinä ei ole mitään väärää, eikä niitä kuulu hävetä. 

    Samassa myös juuri tuo, että rupeaa herkästi keskittymään päätöksiensä negatiivisiin vaikutuksiin ja myös asioiden negatiivisiin puoliin, eikä keskity ollenkaan niihin hyviin puoliin mitä elämässä on. Pienetkin hyvät asiat ovat kuitenkin niitä tärkeitä asioita. Hyvänä esimerkkinä poikani (8 v) oli jalkapallotreeneissä ja treenien jälkeen meillä on tapana käydä läpi hänen kanssaan kolme hyvää asia ja kolme kehitettävää asiaa mitä treeneissä hän itsestään huomasi. No treenit menivät hänen mielestään todella huonosti ja itkulta ei autossa vältytty. Hänen mielestään kaikki meni huonosti ja hän ei ole missään hyvä. No siinä sitten hetken asiaa rauhoiteltiin ja heitin hänelle muutaman hyvän jutun mitä itse huomasin hänen tekevän. No sitten hän sanoi vielä itse sen kolmannen hyvän ja siitä keskustelu kääntyikin siihen, että ei ne treenit nyt niin huonosti mennytkään.

    Tuossakin esimerkissä huomattiin, että jos ei osaa miettiä niitä hyviä asioita, niin miettii vaan niitä huonoja. Tämän takia kehotankin kaikkia hetkeksi pysähtymään ja listaamaan itselleen hyviä asioita mitä on juuri nyt elämässä. Jos haluat voit laittaa asiat kommenttina tuonne alle. 

    Minun asiani on seuraavat:
    – Perheeni – Kaikilla menee mukavasti omissa kiinnostuksen kohteissa ja viihdymme yhdessä.

    -Parisuhde – Meillä menee vaimon kanssa tällä hetkellä oikein kivasti. Meillä ei mitään isompia kriisejä ei oikein ole ikinä ollutkaan, mutta en silti pidä häntä itsestäänselvyytenä, vaan olen kiitollinen hänen läsnäolostansa joka päivä ja muistan hänelle sen myös mainita.

    -Ystäväni – Vaikka ystäviä ei enää entiseen tapaan kerkeä näkemään, niin silti kun näemme, pystymme vaivatta jatkamaan aina siitä mihin viimeksi jäätiin. Arvostan ystäviäni todella suuresti ja en pärjäisi ilman sitä, että heidän kanssa on helppo heittäytyä irti arjen pyörteistä.

    -Asuntomme – Muutimme juuri ja tykkään nykyisestä asunnosta todella paljon.

    -Työni – Työni on tällä hetkellä todella kiinnostavassa ”murros” vaiheessa ja on todella mielenkiintoista nähdä mitä eteen tulee.

    -Kouluni – Opiskelusta saa aina uutta energiaa ja ajatuksia. Suosittelen sitä kaikille. Minulla on tällä hetkellä Haaga-Heliassa Palvelujohtamisen YAMK.

    -Liverpoolin sarjakärki – Tällä hetkellä näyttää lempijoukkueeni suhteen kaikki todella hyvältä tämän kauden osalta (En mene juuri tulleeseen tietoon siitä, että Klopp lopettaa tähän kauteen).

    -Blogini – Tämä Blogi antaa minulle paljon aikaa oman elämän pohtimiseen ja selkeyttää omaa ajatusta.

    -Presidentinvaalit – Minua on aina kiinnostanut politiikka aiheena, ja vaalipäivät ovat minun mielestäni aina jännittäviä. En ole mihinkään suuntaan poliittisesti aktiivinen, mutta tykkään aiheesta. Kun tätä kirjoitan, niin on 2024 vaalien ensimmäisen kierroksen tulospäivä.

    -Kesää kohti – Tykkään aina siitä, kun mennään kesää kohti ja koko ajan on vähän valoisampaa.

    -Crown – Olemme juuri aloittaneet kyseisen TV-sarjan ja se on
    T-O-D-E-L-L-A hyvä. Olemme nyt kaudessa kaksi ja jaksossa seitsemän.

    ← Back

    Your message has been sent

  • PARISUHDE: HÄÄPÄIVÄ

    PARISUHDE: HÄÄPÄIVÄ

    Kaupallinen yhteistyö: Hotel Mestari/Primehotels

    Meillä oli jälleen vuotuinen hääpäivä lokakuun alussa. Pidämme vaimon kanssa kahta päivää vuodessa tärkeänä, ja ne ovat hääpäivä lokakuussa ja seurustelun aloitus päivä helmikuussa.
    Hääpäiviä meille on kertynyt nyt seitsemän kappaletta ja ensi helmikuussa meille tulee yhdessä eloa 15 vuotta täyteen.
    Nämä päivät pyhitetään vuodessa meille kahdelle ja tällöin keksimme yhteistä tekemistä ja pyrimme pyhittämään koko viikonlopun meille. Tämä tietenkin aina vähän riippuu lastenhoitajista.

    Tämä saattaa kuulostaa hassulta monelle, että meillä on vuodessa 2 päivää meidän parisuhteellemme, mutta totta puhuen ei meillä ole aikaa enempää. Joskus tulee yllättäviä lapsettomia öitä ja silloin toki keksimme nopeasti jotain kivaa, ja ne ovat todella hyviä yllätyksiä meille, mutta lähtökohtaisesti nuo kaksi päivää on meille. Tällöin panostamme ja näihin myös säästämme rahaa ja kun tekee kunnolla nuo, niin ei tarvitse niin usein parisuhdepäiviä ollakaan. Sitten kun lapset tuosta vähän kasvaa, niin on taas aikaa tutkia toisten napoja.

    Joka tapauksessa järjestelyvastuu on lähtökohtaisesti minulla ja tämä on ihan omasta halustani. Olen aina ollut se kaveriporukan järjestäjä ja nautin todella paljon asioiden suunnittelusta ja niiden järjestelystä. Vaimoni on myös järjestämässä juttuja, mutta minulla on paha tapa ”jyrätä” hänen yli ja järjestää silti. Toki järjestän yleensä jutut hänen mieltymyksiensä mukaan, eli emme vietä hääpäiviä minun juttujani tehden.

    Nyt meillä oli aikaa keskenämme koko viikonloppu. Tämä alkoi perjantaina ja äitini tuli hakemaan lapset jo puoliltapäivin, niin päästiin lähtemään kohti Helsingin keskustaa heti, kun saatiin työt valmiiksi.

    Päätimme jo aikaisemmin, että otamme perjantain rentoutumisen ja fiilistelyn kannalta. Eli meillä ei ollut pöytävarausta tai muutakaan ohjelmaa varattuna. Ainoastaan oli varattu vaimolle kuumakivihieronta ja minulle dry needling hoito. Joka olikin kyllä erikoinen kokemus, mutta menen varmasti uudestaan.

    Meillä oli majoitus upeassa uudessa hotel Mestarissa Fredrikinkadulla. Kyseisessä osoitteessa olemme kyllä bailanneet useasti, mutta nyt hienoa nähdä kuinka paikka oli muuttunut. Kyseessä oli Rakennusmestarien talo ja voi pojat kyllä oli muuttunut. Meille oli parvekkeellinen huone ylimmästä kerroksesta ja parveke oli Eerikinkadun puolelle. Siinä oli kiva auringonpaisteella katsella maailman menoa.

    Hotellissa oli hienosti käytetty rakennusmestarien tunnelmaa sisustuksessa ja muutenkin touhussa oli normaalia ”äijämäisempi” ote mistä kyllä tykkäsimme molemmat. Söimme hotellin ravintolassa ja ruoka oli myös maskuliinisempaa ja loistavaa. Ravintolassa oli myös duo, johon kuului DJ ja saksofonin soittaja. Se oli siisti yhdistelmä.

    No kuitenkin siitä jatkoimme Kiasmaan katsomaan ARS 2022 näyttelyä, joka oli vaikuttava, mutta meille tuo nykytaide menee vähän yli hilseen. Ymmärrämme toki nykytaiteen merkityksen ja sen tärkeyden taiteen saralla, mutta voin sanoa, että ymmärsimme vain muutaman teoksen. Toki sen jälkeen, kun luimme mitä teoksella pyritään viestimään, niin ymmärsimme useamman. Tämän jälkeen lähdimme kiertelemään Helsingin baareja ja ravintoloita.
    Taco Bellin kautta päädyimme takaisin huoneeseen ja se on melkein jo perinteeksi muodostunut toimiva kaava meillä.

    Sitten heräsimme ja pääsimme nauttimaan koko hotellin hienoimmasta asiasta: aamupala, joka tarjoillaan kello 14:00 asti! Aivan huikeata meille. Meitä on aina ärsyttänyt herätä illanvieton jälkeen yhdeksältä aamupalalle ja sitten takaisin pötköttämään. Nyt pystyimme herättyämme pötköttämään ihan rauhassa ja ei ollut mikään kiire. Tämä tapa pitäisi olla mielestäni kaikkialla. Aamupalalla oli myös tortilloja mikä teki meihin suuren vaikutuksen. Vaikka edellisen yön Taco Bellit vielä maistui suussa, niin kyllä sitä aina pari pystyi syömään. Muutenkin aamupala oli oikein monipuolinen ja runsas. Parasta oli tietysti sunnuntaina. Kävimme ensin luovuttamassa huoneen ja vasta sen jälkeen aamupalalle… Täydellistä…

    Tähän väliin linkki hotellin sivuille, jos iskee halu äkkiä varata huone itsellesi:
    https://hotelmestari.fi

    Sitten tuli lauantai eli niin sanottu pääpäivä. Lähdimme ensin vähän shoppailemaan ympäri Helsinkiä ja viettämään aikaa ennen pöytävarausta mikä oli kello 18:00. Ennen pöytävarausta pysähdyimme hotelli Kämpin baarissa yhdellä ja meidän budjetillamme, kun 0,4 l Aura olut maksaa 11,40 €, niin kyllä se siihen yhteen sai jäädä. Mieli teki ottaa lasi mukaan tuosta hinnasta.

    Pöytävaraus ei sitten ollutkaan ihan mikä tahansa pöytävaraus.
    Olemme varanneet pöydän yli vuosi sitten, koska jonoa on yli vuoden. Ruokailumme oli japanilainen omasake, mikä tarkoittaa käytännössä: ”annan sinun päättää”.
    Tämän järjesti Latitude 25.
    Kyseinen ruokailu tapahtuu siten, että keittiömestari päättää ruokailun sinun puolestasi ja valmistaa sen niistä raaka-aineista mitkä ovat juuri silloin saatavilla. Ruokailu sisälsi toinen toistaan parempia susheja ja muita kala- ja äyriäisruokia. Juomana totta kai sakea ja tunnelma oli vaikuttava. Istuimme saarekkeen ympärillä ja kokit keskelle valmistivat meille suupaloja. Ruokia oli yhteensä 16 kappaletta. Loistava kokemus. Kun me molemmat olemme olleet pitkään ravintola-alalla, niin tuo japanilaisten huippukokkien työn seuraaminen oli aivan oma ohjelmanumeronsa. Todella vaikuttavaa puuhaa.

    Siitä sitten kiertelimme paikkoja ja nautimme yhdessä olosta. Meillä oli todella hauskaa yhdessä ja tuollaisten viikonloppujen jälkeen sitä aina muistuu mieleen, miksi juuri kyseisen henkilön kanssa haluaa viettää loppuelämänsä. Vaikka arki on meillä usein todella uuvuttavaa ja emme jaksa huomioida toisiamme siten, kuinka toinen sen ansaitsee. Mutta kun molemmat panostamme näihin kahteen merkkipäivään kunnolla, niin silloin molemmille muistuu hyvin mieleen, miksi rakastui toiseen aikanaan ja miksi toisesta kannattaa pitää kiinni. Se että emme tähän pysty kuin sen pari kertaa vuodessa antaa meille molemmille myös innostuksen kyseisen tapahtuman ympärille ja halun tehdä kyseisestä viikonlopusta mieleen painuvan molemmille.

    Eli loppu kaneettina haluan muistuttaa kaikkia kiireisen arjen keskelle, että muistakaa ottaa aikaa myös parisuhteelle ja sitä aikaa ei välttämättä tarvitse löytyä kuin se muutama kerta vuoteen, kunhan siitä tekee kerralla merkityksellistä. Älkää unohtako toisianne ja taistelkaa parisuhteenne puolesta, koska nykyisen ylläpitäminen on reilusti helpompaa, kun uuden rakentaminen. Myöskin lasten kannalta ehjä koti on aina parempi kuin rikkinäinen.