Miten puutteet miesmalleissa näkyvät parisuhteessa?
Isättömyys on kokemus, joka voi vaikuttaa elämään monella eri tasolla – identiteetistä ja itsetunnosta aina ihmissuhteisiin ja omiin käyttäytymismalleihin asti. Vaikka isän poissaolo voi näkyä eri ihmisillä eri tavoin, yksi selkeimmistä vaikutusalueista on parisuhde.
Kun lapsuudessa ei ole ollut läsnä olevaa isää tai vahvaa miesmallia, se voi muokata käsitystä itsestä, rakkaudesta ja siitä, miten parisuhteessa toimitaan. Monet asiat oppii matkan varrella, mutta ilman mallia joitakin taitoja joutuu opettelemaan kantapään kautta.
Tässä artikkelissa pureudun siihen, miten isättömyys on vaikuttanut omiin parisuhdetaitoihini ja mitä olen oppinut sen myötä.
1. Mallin puute – mistä oppii, miten parisuhteessa toimitaan?
Monet meistä saavat ensimmäiset parisuhdemallit omilta vanhemmiltaan. Heidän tapansa osoittaa rakkautta, riidellä, sovitella ja käsitellä vaikeuksia muovaavat alitajuisesti omaa käsitystä siitä, millainen parisuhde on “normaali”. Mutta mitä tapahtuu, kun tätä mallia ei ole tai se on rikkonainen?
Kun isä puuttuu lapsuudesta, puuttuu myös yksi tärkeä referenssipiste siitä, millainen rooli miehellä voisi olla perheessä ja parisuhteessa. Tästä seuraa monia kysymyksiä:
• Miten miehen kuuluu osoittaa tunteitaan?
• Miten vastuuta jaetaan parisuhteessa?
• Millainen isä haluan itse olla?
• Miten käsitellään ristiriitatilanteita ilman, että joko sulkeutuu tai räjähtää?
Koska ei ole ollut mallia, vastaukset näihin kysymyksiin täytyy rakentaa itse joko yrityksen ja erehdyksen kautta tai etsimällä aktiivisesti hyviä esimerkkejä muualta. Itse olen oppinut erehdyksien kautta ja oppiminen jatkuu tietenkin edelleen. Vaikka olemme olleet yhdessä vaimoni kanssa jo 17 vuotta ja mielestäni parisuhteemme toimii hyvin, niin en kuitenkaan pidä parisuhdetta itsestään selvänä vaan koko ajan työstän itseäni ja parisuhdetta kohti parempaa auvoa. Matkaa on aina tehtävänä ja jos ei ole valmis matkustamaan, niin siinä kärsii kaikki.
2. Tunteiden käsittely ja kommunikaatio – haasteena sanoittaa sisintä
Tunteiden ilmaiseminen ja käsittely on yksi niistä alueista, joilla isättömyys voi aiheuttaa haasteita. Kun isähahmoa ei ole ollut tukemassa ja opettamassa, miten tunteita käsitellään rakentavasti, tunteiden sanoittaminen voi aikuisena tuntua vaikealta tai jopa uhkaavalta.
Parisuhteessa tämä voi näkyä monella tavalla:
• Sulkeutuminen ja vaikeus avautua – On helpompi pitää tunteet sisällään kuin riskeerata torjutuksi tulemista.
• Riidat eskaloituvat nopeasti tai vältetään kokonaan – Jos ei ole nähnyt, miten aikuiset riitelevät ja sovittelevat terveellä tavalla, ristiriitatilanteet voivat tuntua kaoottisilta tai pelottavilta.
• Vaikeus tunnistaa omia tunteita ja tarpeita – Kun ei ole ollut ympärillä miestä, joka näyttää esimerkkiä siitä, että myös miehellä voi olla tunteita ja tarpeita, saattaa aikuisena olla vaikea tunnistaa, mitä itse oikeasti kaipaa ja haluaa.
Tämä voi johtaa tilanteisiin, joissa joko välttelee konflikteja viimeiseen asti tai reagoi niihin liian voimakkaasti. Kumpikaan näistä ei edistä tervettä parisuhdetta.
Minulla on toki se hyvä puoli, että meillä on kotona aina puhuttu tunteista avoimesti, mutta keskusteluista on aina kuitenkin puuttunut miehinen näkökulma. Tämän takia olen monesti joutunut parisuhteessa pohtimaan, että mitä mieltä minun kuuluu jostain asiasta olla tai miten tämä pitää ilmaista. Tämä siksi, että yleensä toinen osapuoli odottaa minulta miehistä lähestymistä ja siten en automaattisesti osaa. Tällöin parisuhteessa tulee helposti tilanne, että en ratkaise tilannetta tai ole keskustelussa sellaisena kun minun oletetaan olevan ja se tuottaa ongelmia. Ei niinkään se mitä tai miten kohtaan tilanteen vaan se mitä minulta oletetaan.
3. Epävarmuus omasta arvosta – riitänkö tällaisena?
Isättömyys voi jättää syvän jäljen itsetuntoon ja omanarvontuntoon. Kun toinen vanhemmista ei ole ollut läsnä, voi helposti jäädä kytemään ajatus: “Mikä minussa oli vialla? Miksi en ollut riittävä, jotta hän olisi pysynyt?”
Vaikka aikuisena järki sanoo, että isän poissaolo ei ollut oma syy, lapsuuden kokemukset voivat silti vaikuttaa siihen, miten itsensä näkee parisuhteessa. Tämä saattaa näkyä esimerkiksi seuraavilla tavoilla:
• Tarve hakea jatkuvasti vahvistusta – “Rakastaako hän minua oikeasti?”
• Välttelevyys ja itsenäisyyden korostaminen – “Jos en tarvitse ketään, kukaan ei voi satuttaa minua.”
• Mustasukkaisuus ja epäluottamus – “Jos isä jätti, miksei kuka tahansa muukin voisi jättää?”
Tällaiset tunteet voivat kuormittaa parisuhdetta, jos niitä ei tunnista ja käsittele tietoisesti.
Vaikka isäni ei jättänyt meitä omasta tahdostaan vaan väkivallan kautta, niin tuo mustasukkaisuus on sellainen mistä kärsin aikanaan todella paljon ja olen melko varma, että kumpusi juuri tuosta jättämisen pelosta. Olen aikaisemmissa parisuhteissa ollut erittäin mustasukkainen kumppani ja jälkeenpäin katsottuna aivan turhaan. Pääsin itse eroon tästä vaivasta sillä, että olin parisuhteessa missä minua kohtaan oltiin erittäin mustasukkainen ja tällöin tajusin kuinka typerää mustasukkaisuus on. Eli tässäkin tapauksessa uskon, että en tiennyt kuinka minun kuuluisi miehenä parisuhteessa toimia ja sitten esimerkin kautta opin mikä on oikein ja mikä väärin. Eli onneksi minua kohtaan on oltu mustasukkaisia, niin osaan nykyään olla olematta mustasukkainen ja luottaa enemmän toiseen.
Luottamukseen kuitenkin kaikki kulminoituu. Jos oikeasti luottaa toiseen, niin silloin ei ole mustasukkainen toista kohtaan.
4. Miten rakentaa terveitä parisuhdetaitoja ilman vahvaa miesmallia?
Vaikka isättömyys vaikuttaa se ei tarkoita sitä, että olisi tuomittu epäonnistumaan parisuhteessa. Ihminen on onneksi oppiva olento ja parisuhdetaitoja voi kehittää läpi elämän.
Tässä muutamia kysymyksiä mitä olen itseltäni kysynyt ja jotka ovat auttaneet itseäni:
Itsetutkiskelu ja rehellisyys
• Millaisia käyttäytymismalleja olen omaksunut lapsuudestani?
• Miten ne vaikuttavat nykyiseen parisuhteeseeni?
• Mitä voisin tehdä toisin?
Hyvien mallien etsiminen aikuisena
• Mentorit, ystävät, kirjat ja terapia voivat kaikki auttaa löytämään parempia parisuhdemalleja.
• Opettele havainnoimaan muiden ihmisten toimivia suhteita ja mieti, mitä voisit ottaa niistä oppia.
Tunteiden käsittelyn opettelu
• Kirjoittaminen, mindfulness ja itsereflektio voivat auttaa tunnistamaan ja sanoittamaan tunteita paremmin.
• Keskustelut kumppanin kanssa: avaa ajatuksiasi, vaikka se tuntuisi aluksi vaikealta.
Luottamuksen rakentaminen
• Hyvä parisuhde perustuu luottamukseen ja sen rakentaminen alkaa itsestä.
• Harjoittele uskomaan siihen, että sinut voi hyväksyä ja rakastaa sellaisena kuin olet.
5. Menneisyys ei määritä tulevaisuutta
Vaikka isättömyys jättää jälkensä, se ei määritä sitä, millainen parisuhteesi on nyt tai tulevaisuudessa. Kun ymmärtää, miten oma tausta vaikuttaa, voi aktiivisesti tehdä töitä sen eteen, että rakkaudesta ja läheisyydestä tulee jotain muuta kuin menneisyyden varjojen toistoa.
Oma matkani parisuhteessa ei ole ollut mutkaton, mutta jokainen oivallus ja opittu taito on vienyt eteenpäin. Olen oppinut, että rakkaus ei ole jotain, mitä täytyy ansaita, vaan se on jotain, mitä voi oppia vastaanottamaan ja antamaan vaikka matka olisi alussa kivinen.
Jos sinäkin olet kasvanut ilman toista vanhempaa, oletko huomannut samankaltaisia haasteita parisuhteessasi? Miten olet käsitellyt niitä?
Vastaa