Avainsana: Isättömyys

  • Isättömyyden vaikutus omiin parisuhdetaitoihin

    Isättömyyden vaikutus omiin parisuhdetaitoihin

    Miten puutteet miesmalleissa näkyvät parisuhteessa?

    Isättömyys on kokemus, joka voi vaikuttaa elämään monella eri tasolla – identiteetistä ja itsetunnosta aina ihmissuhteisiin ja omiin käyttäytymismalleihin asti. Vaikka isän poissaolo voi näkyä eri ihmisillä eri tavoin, yksi selkeimmistä vaikutusalueista on parisuhde.

    Kun lapsuudessa ei ole ollut läsnä olevaa isää tai vahvaa miesmallia, se voi muokata käsitystä itsestä, rakkaudesta ja siitä, miten parisuhteessa toimitaan. Monet asiat oppii matkan varrella, mutta ilman mallia joitakin taitoja joutuu opettelemaan kantapään kautta.

    Tässä artikkelissa pureudun siihen, miten isättömyys on vaikuttanut omiin parisuhdetaitoihini ja mitä olen oppinut sen myötä.

    1. Mallin puute – mistä oppii, miten parisuhteessa toimitaan?

    Monet meistä saavat ensimmäiset parisuhdemallit omilta vanhemmiltaan. Heidän tapansa osoittaa rakkautta, riidellä, sovitella ja käsitellä vaikeuksia muovaavat alitajuisesti omaa käsitystä siitä, millainen parisuhde on “normaali”. Mutta mitä tapahtuu, kun tätä mallia ei ole tai se on rikkonainen?

    Kun isä puuttuu lapsuudesta, puuttuu myös yksi tärkeä referenssipiste siitä, millainen rooli miehellä voisi olla perheessä ja parisuhteessa. Tästä seuraa monia kysymyksiä:

    • Miten miehen kuuluu osoittaa tunteitaan?

    • Miten vastuuta jaetaan parisuhteessa?

    • Millainen isä haluan itse olla?

    • Miten käsitellään ristiriitatilanteita ilman, että joko sulkeutuu tai räjähtää?

    Koska ei ole ollut mallia, vastaukset näihin kysymyksiin täytyy rakentaa itse joko yrityksen ja erehdyksen kautta tai etsimällä aktiivisesti hyviä esimerkkejä muualta. Itse olen oppinut erehdyksien kautta ja oppiminen jatkuu tietenkin edelleen. Vaikka olemme olleet yhdessä vaimoni kanssa jo 17 vuotta ja mielestäni parisuhteemme toimii hyvin, niin en kuitenkaan pidä parisuhdetta itsestään selvänä vaan koko ajan työstän itseäni ja parisuhdetta kohti parempaa auvoa. Matkaa on aina tehtävänä ja jos ei ole valmis matkustamaan, niin siinä kärsii kaikki.

    2. Tunteiden käsittely ja kommunikaatio – haasteena sanoittaa sisintä

    Tunteiden ilmaiseminen ja käsittely on yksi niistä alueista, joilla isättömyys voi aiheuttaa haasteita. Kun isähahmoa ei ole ollut tukemassa ja opettamassa, miten tunteita käsitellään rakentavasti, tunteiden sanoittaminen voi aikuisena tuntua vaikealta tai jopa uhkaavalta.

    Parisuhteessa tämä voi näkyä monella tavalla:

    • Sulkeutuminen ja vaikeus avautua – On helpompi pitää tunteet sisällään kuin riskeerata torjutuksi tulemista.

    • Riidat eskaloituvat nopeasti tai vältetään kokonaan – Jos ei ole nähnyt, miten aikuiset riitelevät ja sovittelevat terveellä tavalla, ristiriitatilanteet voivat tuntua kaoottisilta tai pelottavilta.

    • Vaikeus tunnistaa omia tunteita ja tarpeita – Kun ei ole ollut ympärillä miestä, joka näyttää esimerkkiä siitä, että myös miehellä voi olla tunteita ja tarpeita, saattaa aikuisena olla vaikea tunnistaa, mitä itse oikeasti kaipaa ja haluaa.

    Tämä voi johtaa tilanteisiin, joissa joko välttelee konflikteja viimeiseen asti tai reagoi niihin liian voimakkaasti. Kumpikaan näistä ei edistä tervettä parisuhdetta.

    Minulla on toki se hyvä puoli, että meillä on kotona aina puhuttu tunteista avoimesti, mutta keskusteluista on aina kuitenkin puuttunut miehinen näkökulma. Tämän takia olen monesti joutunut parisuhteessa pohtimaan, että mitä mieltä minun kuuluu jostain asiasta olla tai miten tämä pitää ilmaista. Tämä siksi, että yleensä toinen osapuoli odottaa minulta miehistä lähestymistä ja siten en automaattisesti osaa. Tällöin parisuhteessa tulee helposti tilanne, että en ratkaise tilannetta tai ole keskustelussa sellaisena kun minun oletetaan olevan ja se tuottaa ongelmia. Ei niinkään se mitä tai miten kohtaan tilanteen vaan se mitä minulta oletetaan.

    3. Epävarmuus omasta arvosta – riitänkö tällaisena?

    Isättömyys voi jättää syvän jäljen itsetuntoon ja omanarvontuntoon. Kun toinen vanhemmista ei ole ollut läsnä, voi helposti jäädä kytemään ajatus: “Mikä minussa oli vialla? Miksi en ollut riittävä, jotta hän olisi pysynyt?”

    Vaikka aikuisena järki sanoo, että isän poissaolo ei ollut oma syy, lapsuuden kokemukset voivat silti vaikuttaa siihen, miten itsensä näkee parisuhteessa. Tämä saattaa näkyä esimerkiksi seuraavilla tavoilla:

    • Tarve hakea jatkuvasti vahvistusta – “Rakastaako hän minua oikeasti?”

    • Välttelevyys ja itsenäisyyden korostaminen – “Jos en tarvitse ketään, kukaan ei voi satuttaa minua.”

    • Mustasukkaisuus ja epäluottamus – “Jos isä jätti, miksei kuka tahansa muukin voisi jättää?”

    Tällaiset tunteet voivat kuormittaa parisuhdetta, jos niitä ei tunnista ja käsittele tietoisesti.

    Vaikka isäni ei jättänyt meitä omasta tahdostaan vaan väkivallan kautta, niin tuo mustasukkaisuus on sellainen mistä kärsin aikanaan todella paljon ja olen melko varma, että kumpusi juuri tuosta jättämisen pelosta. Olen aikaisemmissa parisuhteissa ollut erittäin mustasukkainen kumppani ja jälkeenpäin katsottuna aivan turhaan. Pääsin itse eroon tästä vaivasta sillä, että olin parisuhteessa missä minua kohtaan oltiin erittäin mustasukkainen ja tällöin tajusin kuinka typerää mustasukkaisuus on. Eli tässäkin tapauksessa uskon, että en tiennyt kuinka minun kuuluisi miehenä parisuhteessa toimia ja sitten esimerkin kautta opin mikä on oikein ja mikä väärin. Eli onneksi minua kohtaan on oltu mustasukkaisia, niin osaan nykyään olla olematta mustasukkainen ja luottaa enemmän toiseen.
    Luottamukseen kuitenkin kaikki kulminoituu. Jos oikeasti luottaa toiseen, niin silloin ei ole mustasukkainen toista kohtaan.

    4. Miten rakentaa terveitä parisuhdetaitoja ilman vahvaa miesmallia?

    Vaikka isättömyys vaikuttaa se ei tarkoita sitä, että olisi tuomittu epäonnistumaan parisuhteessa. Ihminen on onneksi oppiva olento ja parisuhdetaitoja voi kehittää läpi elämän.

    Tässä muutamia kysymyksiä mitä olen itseltäni kysynyt ja jotka ovat auttaneet itseäni:

    Itsetutkiskelu ja rehellisyys

    • Millaisia käyttäytymismalleja olen omaksunut lapsuudestani?

    • Miten ne vaikuttavat nykyiseen parisuhteeseeni?

    • Mitä voisin tehdä toisin?

    Hyvien mallien etsiminen aikuisena

    • Mentorit, ystävät, kirjat ja terapia voivat kaikki auttaa löytämään parempia parisuhdemalleja.

    • Opettele havainnoimaan muiden ihmisten toimivia suhteita ja mieti, mitä voisit ottaa niistä oppia.

    Tunteiden käsittelyn opettelu

    • Kirjoittaminen, mindfulness ja itsereflektio voivat auttaa tunnistamaan ja sanoittamaan tunteita paremmin.

    • Keskustelut kumppanin kanssa: avaa ajatuksiasi, vaikka se tuntuisi aluksi vaikealta.

    Luottamuksen rakentaminen

    • Hyvä parisuhde perustuu luottamukseen ja sen rakentaminen alkaa itsestä.

    • Harjoittele uskomaan siihen, että sinut voi hyväksyä ja rakastaa sellaisena kuin olet.

    5. Menneisyys ei määritä tulevaisuutta

    Vaikka isättömyys jättää jälkensä, se ei määritä sitä, millainen parisuhteesi on nyt tai tulevaisuudessa. Kun ymmärtää, miten oma tausta vaikuttaa, voi aktiivisesti tehdä töitä sen eteen, että rakkaudesta ja läheisyydestä tulee jotain muuta kuin menneisyyden varjojen toistoa.

    Oma matkani parisuhteessa ei ole ollut mutkaton, mutta jokainen oivallus ja opittu taito on vienyt eteenpäin. Olen oppinut, että rakkaus ei ole jotain, mitä täytyy ansaita, vaan se on jotain, mitä voi oppia vastaanottamaan ja antamaan vaikka matka olisi alussa kivinen.

    Jos sinäkin olet kasvanut ilman toista vanhempaa, oletko huomannut samankaltaisia haasteita parisuhteessasi? Miten olet käsitellyt niitä?

  • Isä, jota itse kaipasit: kokemuksia isyydestä

    Isä, jota itse kaipasit: kokemuksia isyydestä

    Mitä ajatuksia ja tunteita isättömyys tuo omaan isyyteen?

    Kun kuulin ensimmäisen kerran, että minusta tulee isä, tunsin sydämessäni valtavaa iloa – mutta samalla epäröinti valtasi mieleni. Miten voin olla hyvä isä, kun en ole koskaan nähnyt läheltä, mitä se oikeasti tarkoittaa? Mitä jos epäonnistun? Mitä jos teen samoja virheitä kuin muiden isät? Isättömyyden varjo nosti heti päätään, enkä tiennyt, miten sen kanssa pitäisi elää.

    Isättömyys ei ole asia, jota ajattelee joka päivä, mutta kun kyse on isäksi tulemisesta, se nostaa pintaan yllättävän paljon tunteita ja kysymyksiä. Olin onnellinen tulevasta lapsestani, mutta samalla mielessä pyörivät epävarmuudet ja pelot. Ne ovat varjostaneet monia hetkiä isyyden polulla ja varmasti tulevat olemaan mukana jatkossakin.

    Kun ei ole omaa esimerkkiä

    Lapsena kaipasin usein isää. En edes aina tiedostanut sitä, mutta pienet hetket, kuten ystävän isän mukanaolo koulutapahtumassa tai elokuvien täydelliset perhekuvaukset, toivat esiin tyhjyyden tunteen. Äiti hoiti kyllä tonttinsa hyvin, mutta varsinkin yläaste ikäisenä isän puuttuminen rupesi konkretisoitumaan. Isän puuttuminen merkitsi myös sitä, ettei minulla ollut konkreettista mallia siitä, miten olla itse isä.

    Nyt, kun itse olen isän roolissa, tuntuu kuin kulkisin tuntemattomalla polulla ilman karttaa. Ei ole valmista käsikirjoitusta siihen, mitä tehdä, kun lapsi itkee keskellä yötä tai kun pitäisi selittää elämän suuria kysymyksiä. Kaikki tuntuu olevan opettelua, yritystä ja erehdystä. Joskus tämä polku tuntuu raskaalta, mutta samalla siinä on myös jotain vapauttavaa.

    Pelot ja epävarmuudet isyydessä

    Yksi suurimmista peloistani on se, että toistan omat lapsuuteni virheet. Vaikka isäni ei ollut elämässäni mukana, se ei tarkoita, etteikö hänen poissaolonsa olisi vaikuttanut minuun. Mitä jos teen omille lapsilleni jotain sellaista, mitä itse kannan edelleen mukanani? Mitä jos en ole riittävä?

    Epävarmuus nousee erityisesti niissä hetkissä, kun omat rajat tulevat vastaan. Miten voin olla yhtä aikaa auktoriteetti ja lempeä, kun en ole nähnyt mallia siitä, miten se onnistuu? Miten voin näyttää lapsilleni, että he voivat olla haavoittuvaisia, kun en ole aina osannut näyttää sitä edes itselleni?

    Tunteiden ilmaiseminen on onneksi ollut minulle aina luonnollista. Lapsuudenkodissani tunteista puhuttiin avoimesti. Olipa kyse ilosta, surusta tai pelosta. Olen oppinut, että tunteiden sanoittaminen on tärkeä osa elämää, ja haluan välittää tämän taidon myös omille lapsilleni.

    Haasteet tunteiden ilmaisussa ovat kuitenkin nousseet toiselta suunnalta. Vaimoni perheessä tunteista ei ole aina puhuttu yhtä avoimesti, ja se on välillä tuonut haasteita parisuhteeseemme ja vanhemmuuteemme. Meidän on pitänyt yhdessä opetella löytämään tapoja, joilla molemmat voivat tuntea olonsa turvalliseksi tunteidensa kanssa.

    Tiedän, että avointen tunnekeskustelujen ylläpitäminen ei ole aina helppoa, varsinkaan jos siihen ei ole kasvanut. Mutta uskon, että perheemme hyötyy siitä valtavasti. Kun lapsemme näkevät, että molemmat vanhemmat pyrkivät ilmaisemaan tunteitaan, he oppivat, että tunteet, olivat ne minkälaisia tahansa, ovat hyväksyttyjä ja tärkeitä.

    Miten olla isä, jota itse kaipasi?

    Monet epävarmuudet kietoutuvat yhteen yksinkertaiseen kysymykseen: miten olla isä, jota itse kaipasi? Haluan olla läsnä, tukena ja turvana, mutta samalla pelkään, että epäonnistun. On vaikeaa antaa jotain, mitä ei itse ole saanut ja silti se on juuri se, mitä haluan tehdä.

    Lapseni eivät kuitenkaan tarvitse täydellistä isää. Tämä on asia, joka minun on pitänyt opetella hyväksymään. He tarvitsevat vain minut, kaikkine vikoineni ja epävarmuuksineni. Tärkeintä on aina se, että olen harrastuksissa ja muissa asioissa lähellä ja helposti lähestyttävä.

    Valonpilkahduksia epävarmuuden keskellä

    Kaiken pelon ja epävarmuuden keskellä on kuitenkin yksi asia, joka antaa minulle voimaa: Halu olla läsnä. Olen oppinut, että läsnäolo voittaa kaiken muun. Ei ole väliä, onko keittiössä täydellinen järjestys tai tarjoanko oikeita vastauksia kaikkiin kysymyksiin. Lapset muistavat sen, että olin siinä heidän kanssaan, että annoin aikaa ja huomiota.

    Olen myös oppinut, että virheet kuuluvat isyyteen. Joskus hermot menevät, joskus sanoo jotain, mitä katuu. Tärkeintä on oppia, pyytää anteeksi ja mennä eteenpäin. Lapseni eivät odota minulta täydellisyyttä ja sen ymmärtäminen on ollut vapauttavaa.

    Isättömyyden opit ja oivallukset

    Isättömyys on opettanut minulle paljon. Se on näyttänyt, miten tärkeää on puhua asioista, vaikka ne tuntuisivat vaikeilta. Se on myös muistuttanut, että epävarmuus ei tee kenestäkään huonoa isää. Päinvastoin, se tekee meistä inhimillisiä ja osoittaa, että olemme valmiita oppimaan ja kasvamaan.

    Pelot ja epävarmuudet ovat osa isäksi tulemista. Ne muistuttavat siitä, että haluan tehdä parhaani ja että haluan lapsilleni elämän, jossa he tietävät olevansa rakastettuja. En ehkä ole täydellinen isä, mutta yritän joka päivä olla paras mahdollinen.

    Kysymyksiä lukijoille

    Millaisia pelkoja tai epävarmuuksia sinä olet kokenut vanhemmuudessa? Oletko löytänyt tapoja käsitellä niitä? Jaa kokemuksesi kommenttikenttään tai laita vaikka viestiä Instagramin kautta @villeranta13 ehkä voimme yhdessä auttaa toisiamme ymmärtämään, ettei kukaan ole vanhemmuudessa yksin.

  • ENTÄ JOS?           

    ENTÄ JOS?           

    Olin tuossa viime viikolla yhden podcastin haastattelussa. Podcastin aiheena oli nimenomaan tämä isättömyys ja sitä kautta isyys. Laitan tästä Podcastista toki tietoa, kun se julkaistaan.

    Mutta siinä haastattelussa tuli sitten puheeksi se, että ilman isäni kuolemaa olisimme tuskin muuttaneet Kotkasta Tampereelle ja elämäni ei olisi ollut ollenkaan sellainen kuin se nyt on ollut. Elämäni on tähän asti ollut hyvä, vaikka lähtökohdat on ollut mitä on.

    No tästä rupesin sitten pohtimaan sitä, että minkälainen elämäni olisi. Ensinnäkin en olisi tavannut nykyistä vaimoa ja saanut lapsiani… Vai olisinko tavannut jonkun toisen ja meillä olisi vielä enemmän lapsia jo nuorempana… Olen tehnyt urani palvelualalla, mutta koska isäni oli paperimies, niin olisinko lähtenyt seuraamaan hänen jalanjälkiänsä… Olisinko ruvennut ikinä harrastamaan musiikkia tai olisinko alkanut kannattamaan Liverpoolia…

    No joka tapauksessa nämä ovat asioita mitä välillä kannattaa pohtia vai kannattaako? Saako tällainen jossittelu pään vaan sekaisin ja rupeaa herkästi haikailemaan asioita mitä ei ikinä ollutkaan. Onko siis jossittelusta mitään hyötyä? Viekö jossittelu vain huomion siitä kaikesta mitä jo on.

    Olen itsekin usein huomannut miettiväni asioita mitä olisi voinut tehdä toisin tai olisipa jokin muu tehnyt tämän päätöksen eri lailla. Esimerkiksi henkilö, joka päätti tappaa isäni, niin entä jos ei olisi päättänytkään tai entä jos äitini ei olisi päättänytkään muuttaa meidän kanssamme Tampereelle. 

    Tällaisiin ajatuksiin kun uppoutuu, niin herkästi ajattelee, että nuo päätökset ja teot on ollut virheitä ja miettii kaikkea negatiivista niistä, on seurannut tai mitä positiivista olisi voinut seurata, jos tuota päätöstä ei olisi tehty. Harvemmin sitä huomaa miettivänsä, että mitä negatiivista olisi voinut tapahtua ilman tuota päätöstä.

    Sen takia, kun hairahtuu ajattelemaan noita asioita niin helposti saattaa vaikka ruveta tekemään päätöksiä ”korjatakseen” tuon aikaisemman virheen, vaikka mitään virhettä ei ole edes tapahtunut, mutta sellaista on jossittelu. 

    Tämän takia olisi erittäin olennaista keskittyä aina siihen hyvää mitä itsellä on ja ajatella sitä matkaa minkä on käynyt päästäkseen noihin hyviin asioihin juuri tuossa pisteessä missä on nyt. Keskittyä niin sanotusti olennaiseen. Kaikilla on elämässä asioita mitkä olisi halunnut tehdä toisin, mutta se että tekee sen sillä ensimmäisellä kerralla ja katuu sitä, niin opettaa ja kasvattaa siihen, että ei toista virheitä. Virheitä saa ja kuuluu tehdä elämässä ja siinä ei ole mitään väärää, eikä niitä kuulu hävetä. 

    Samassa myös juuri tuo, että rupeaa herkästi keskittymään päätöksiensä negatiivisiin vaikutuksiin ja myös asioiden negatiivisiin puoliin, eikä keskity ollenkaan niihin hyviin puoliin mitä elämässä on. Pienetkin hyvät asiat ovat kuitenkin niitä tärkeitä asioita. Hyvänä esimerkkinä poikani (8 v) oli jalkapallotreeneissä ja treenien jälkeen meillä on tapana käydä läpi hänen kanssaan kolme hyvää asia ja kolme kehitettävää asiaa mitä treeneissä hän itsestään huomasi. No treenit menivät hänen mielestään todella huonosti ja itkulta ei autossa vältytty. Hänen mielestään kaikki meni huonosti ja hän ei ole missään hyvä. No siinä sitten hetken asiaa rauhoiteltiin ja heitin hänelle muutaman hyvän jutun mitä itse huomasin hänen tekevän. No sitten hän sanoi vielä itse sen kolmannen hyvän ja siitä keskustelu kääntyikin siihen, että ei ne treenit nyt niin huonosti mennytkään.

    Tuossakin esimerkissä huomattiin, että jos ei osaa miettiä niitä hyviä asioita, niin miettii vaan niitä huonoja. Tämän takia kehotankin kaikkia hetkeksi pysähtymään ja listaamaan itselleen hyviä asioita mitä on juuri nyt elämässä. Jos haluat voit laittaa asiat kommenttina tuonne alle. 

    Minun asiani on seuraavat:
    – Perheeni – Kaikilla menee mukavasti omissa kiinnostuksen kohteissa ja viihdymme yhdessä.

    -Parisuhde – Meillä menee vaimon kanssa tällä hetkellä oikein kivasti. Meillä ei mitään isompia kriisejä ei oikein ole ikinä ollutkaan, mutta en silti pidä häntä itsestäänselvyytenä, vaan olen kiitollinen hänen läsnäolostansa joka päivä ja muistan hänelle sen myös mainita.

    -Ystäväni – Vaikka ystäviä ei enää entiseen tapaan kerkeä näkemään, niin silti kun näemme, pystymme vaivatta jatkamaan aina siitä mihin viimeksi jäätiin. Arvostan ystäviäni todella suuresti ja en pärjäisi ilman sitä, että heidän kanssa on helppo heittäytyä irti arjen pyörteistä.

    -Asuntomme – Muutimme juuri ja tykkään nykyisestä asunnosta todella paljon.

    -Työni – Työni on tällä hetkellä todella kiinnostavassa ”murros” vaiheessa ja on todella mielenkiintoista nähdä mitä eteen tulee.

    -Kouluni – Opiskelusta saa aina uutta energiaa ja ajatuksia. Suosittelen sitä kaikille. Minulla on tällä hetkellä Haaga-Heliassa Palvelujohtamisen YAMK.

    -Liverpoolin sarjakärki – Tällä hetkellä näyttää lempijoukkueeni suhteen kaikki todella hyvältä tämän kauden osalta (En mene juuri tulleeseen tietoon siitä, että Klopp lopettaa tähän kauteen).

    -Blogini – Tämä Blogi antaa minulle paljon aikaa oman elämän pohtimiseen ja selkeyttää omaa ajatusta.

    -Presidentinvaalit – Minua on aina kiinnostanut politiikka aiheena, ja vaalipäivät ovat minun mielestäni aina jännittäviä. En ole mihinkään suuntaan poliittisesti aktiivinen, mutta tykkään aiheesta. Kun tätä kirjoitan, niin on 2024 vaalien ensimmäisen kierroksen tulospäivä.

    -Kesää kohti – Tykkään aina siitä, kun mennään kesää kohti ja koko ajan on vähän valoisampaa.

    -Crown – Olemme juuri aloittaneet kyseisen TV-sarjan ja se on
    T-O-D-E-L-L-A hyvä. Olemme nyt kaudessa kaksi ja jaksossa seitsemän.

    ← Back

    Your message has been sent