poika
-
LASTEN HARRASTUKSET
Lasten harrastukset ovat mielestäni yksi tärkeimmistä asioista kasvatuksessa. Harrastukset antavat lapselle sen oman jutun minkä kautta löytää omaa identiteettiä. Harrastusten kautta saa uusia sosiaalisia kokemuksia, onnistumisen tunteita, sekä opitaan elämään epäonnistumisten kanssa. Jokaiselle lapselle oikean harrastuksen löytäminen onkin sitten isompi haaste. Meillä on sellainen käytäntö, että on yksi harrastus mihin panostetaan ja sitten voi kokeilla…
-
ENSI HETKET ISÄTTÖMÄNÄ POIKANA
6.11.1989 isäni ammuttiin ja olin tuolloin 14 päivää vajaa 4-vuotias. Näin 36-vuotiaana, kun mietin lapsuuttani ja tuota aikaa, niin muistan selkeästi sen, kun saimme uutisen tapahtuneesta. Puhelin soi aamulla ja äiti putosi polvilleen ja muistan tunteen, että jotain tosi pahaa oli tapahtunut. Hautajaiset muistan myös, mutta mielestäni siellä oli kivaa, kun oli tuttuja ja kokista.…
-
ONKO PAKKO OLLA NIIN MIES?
Tämä blogi on tehty yhteisprojektina viiden muun bloggaajan kanssa. Kaikissa blogeissa on sama otsikko ja jokainen itse pähkäilee blogissaan samaa aihetta. Muut viisi blogia löytyy linkkeinä tekstin lopussa. Järki lähtee, ääni jääVeri täyttää nielun, suunKyllä mies kivun kestääMutta ei häpeää Aamuisin herätessäni evästän itseni päiväänKertaamalla mielessäni kaikki ne asiat,Joissa olen elämässäni epäonnistunut,Ja kaikki ne mahdollisuudet,Jotka…
-
ISÄ ARKI & SOSIAALINEN ELÄMÄ
Varpajaiset vietetty ja lapsi saatu kotiin. On arjen aloituksen aika. Minun roolini itse lapseen on ensimmäiset 6kk todella vähäistä. Roolini on enemmänkin sitä, että pidän huolen väsyneestä äidistä ja arjesta. Totta kai osallistun vaippojen vaihtoon, pesemiseen ja muuhun mihin vaan pystyn. Mutta kuitenkin kaikki lapsessa pyörii aika isolta osin äidin ympärillä. Eli kaikille kumppaneille tiedoksi,…
-
ENSIMMÄISEN LAPSEN SYNTYMINEN
Odotusajan loppua kohden raskaana olevan henkilön elämisen laatu heikkenee päivä päivältä. Sivusta seuraajana et oikein mitään pysty tekemään ja tuntuu todella avuttomalta. Tässä kohtaa voisi kuvitella, että aikaisemmin blogissa (Päätös vanhemmuudesta) mainittu epäonnistumisen pelko olisi hiipinyt takaraivoon, mutta näin ei käynyt. Tämä johtui muutamasta seikasta. Ensinnäkin siitä, että kuinka puolison (eli minun) kuuluu auttaa tässä…
-
RUOKAILU
Lapsiperheessä käytännössä kaikki pyörii ruokailun ympärillä. Kaikki asiat aikataulutetaan sen mukaan, koska pitää syödä. Tämä on myös mielestäni tärkein asia vanhemmilta, että lapsi saa riittävästi ja monipuolisesti ravintoa. Lapsi kokeilee uusia juttuja ynnä muuta. Meillä jos lapset saisi päättää, niin syötäisiin pelkkiä nugetteja koko ajan, mutta onneksi he eivät saa päättää. Meillä on tässä vanhempina…
-
ISÄTTÖMYYS POIKANA, MUIDEN SILMIN.
Niin kuin aikaisemmassa blogissa (Lapsena eläminen isättömänä) kerroin, lapsuuteni isättömänä Tampereen lähiössä ei jättänyt minulle mielestäni mitään mullistavia haavoja, mutta muiden silmin asia on ollut ehkä vähän erinäköistä. Äitini on kirjoittanut päiväkirjaansa tällaisen tekstin 25.1.1991. Olin tuolloin 5-vuotias ja isän kuolemasta on vähän yli vuosi: ”Villellä on tosi kova miehen kaipuu. Uimahallissa oli neljä isää…
-
ODOTUSAIKA
Kohdistan tässä mietteeni ensimmäisen lapsen odotusaikaan. Odotusaika on “ei raskaana olevalle osapuolelle” aika reilusti helpompaa. Ainakin siltä se minulle vaikutti. Pääsääntöinen tehtävä minulla oli pitää huoli, että raskaana olevalla on kaikki hyvin. Hän teki raskausaikana esihenkilö tason töitä ravintola-alalla, joten jalkojen hieronta oli meidän taloudessamme jatkuvaa. Lähtökohtaisesti pidin huolen kaikesta ruumiillisesta työstä, hoidin ruuat ja…
-
PÄÄTÖS VANHEMMUUDESTA
Niin kuin aikaisemmasta blogista (Lue: Minä, isätön isä) voi lukea, että keskustelun aloitus vanhemmuudesta starttasi baarissa ja sovimme juttelevamme aiheesta seuraavana päivänä lisää. No se huominen sieltä sitten saapui ja kun pahimmasta krapulasta oli selvitty, ruvettiin asiasta keskustelemaan. Kerroin peloistani ja siitä, että minulla ei ole mitään hajua mitä pitää tehdä. No eihän tietenkään vaimollanikaan…
-
LAPSENA ELÄMINEN ISÄTTÖMÄNÄ
Tässä palaan omaan elämääni isättömänä poikana ja keskityn kirjoituksessa siihen, miten tämä vaikutti lapsuuteeni. Niin kuin aikaisemmissa kirjoituksissa olen kertonut, niin olin kaksi viikkoa vajaa 4-vuotias, kun isäni ammuttiin. Tämä tietenkin muutti perheen dynamiikkaa ja aiheutti sen, että me kolme muutimme Kotkasta omakotitalosta Tampereelle yhteen huoneeseen. Minuun lapsena tämä ei mielestäni suuresti kuitenkaan vaikuttanut. Olin…
