Categories: Kaikki Blogit

MEIDÄN JOULUMME

Meillä joulu menee sellaisena perinteiden sulatusuunina, koska vaimolla ja minulla on aika erilaiset joulu perinteet. Vaimo kokee tärkeänä, että jouluna nähdään sukulaisia ja minä koen, että joulu on tärkeä viettää oman perheen kesken.

Kun rupesimme seurustelemaan noin tuhat vuotta sitten, niin joulu oli meille molemmille silloin aika erilainen kuin nykyään. Teimme molemmat yleensä töitä joulut. Olimme molemmat pienen paikkakunnan yökerhossa töissä ja tämä tarkoitti sitä, että joulu oli työpäivä. Saatoimme käydä päivällä jossain syömässä jouluruokaa, mutta koska teimme työmme yökerhossa, niin nukuimme pitkään. 

Minulla on ollut perinteisenä joulun aikatauluna sellainen, että 12:00 katsotaan joulurauhan julistus ja sen jälkeen on riisipuuroa. Tämän jälkeen itse joulupöydässä pitää olla yön yli haudutettua karjalanpaistia. Tässä ne minun perinteeni ovat. Haluaisin kyllä käydä esimerkiksi isäni tai isovanhempieni haudalla käydä viemässä kynttilät, mutta kun haudoille on puolitoista tuntia matkaa, niin varsinkin nykyään lasten kanssa se olisi aika mahdottomuus aattona käydä viemässä. Viisi- ja kahdeksanvuotiaat lapset, kun pakataan yli kolmeksi tunniksi autoon jouluaattona, niin se ei välttämättä nosta joulumieltä toivotulla tavalla.

Nykyään meidän joulumme pyörii aika kivalla kaavalla. Jouluaattona olemme perheen kesken kotona Helsingissä. Käymme aamulla aamupalan jälkeen saunassa. Syömme lounaana riisipuuroa ja sitä ennen katsomme joulurauhan julistuksen. Tämän jälkeen touhuamme keskenämme ja katsomme esimerkiksi jouluelokuvan (tänä vuonna katsoimme Grinchin). Koska tänä vuonna pukki pääsi meille vasta 18:00, niin teimme sillain, että pukki jätti aamulla kirjeet lapsille ja pahoitteli siitä, että pääsee paikalle vasta niin myöhään ja sen takia hän oli piilottanut asuntoon molemmille lahjat ja yhden yhteisen lahjan.
Tänä vuonna lahjat olivat: Tytölle Stigan Power Rocket liukuri. Pojalle sukset, sauvat ja monot. Sekä yhteisenä uusi pulkka. Tämä suunnitelma antoi meille sen mahdollisuuden, että pääsemme ulos laskemaan mäkeä ja hiihtämään pukkia odotellessa.

Kuitenkin ikävänä asiana poika sai oksennustaudin aattoyönä ja tämän takia päivä vähän muutti muotoaan… Eli pitkät talviharrastukset voitiin unohtaa… No siinä pukille myös infottiin asiasta ja saatiin onneksi pukin käynti sopimaan siten, että tapaamme hänet ulkona ja turvavälejä käyttäen. 

Joulupäivä meillä sitten perinteisesti on vietetty Valkeakoskella anoppilassa. Paikalla on vaimon veljet ja lasten serkut myös. Nyt kun tätä jouluaattona kirjoitan, niin vähän veikkaan, että huomenna tuon taudin takia emme kuitenkaan tule tuonne tänä vuonna menemään vaan aika varmasti visiitti tehdään sitten välipäivinä. Vaimolla ja lapsilla on välipäivät vapaana, joten voivat käydä vaikka sitten ilman minua. 

Tämän jälkeen tapaninpäivänä on perinteisesti oltu minun puolellani sukua. Yleensä isosiskoni on laittanut Valkeakoskella pöydän koreaksi, mutta tänä vuonna Äitini hoitaa homma Järvenpäässä. Toki tuo tauti vielä tekee sellaisen epäilyksen varjon sille päästäänkö lähtemään, mutta sen näkee sitten.

Kuitenkin tässä, kun jouluruokia sulattelee ja tätä kirjoittaa, niin täytyy todeta, että kyllä joulu tällä tavalla on paljon mukavampaa kuin töitä tehdessä. Töissä oli toki yleensä jouluna mukavaa ja ihmiset olivat hyvällä päällä, kun pienellä paikkakunnalla ihmiset palasivat kotiin ja näki paljon sellaisia ihmisiä ketä ei normaalisti näkynyt. Mutta kuten sanoin, niin tällä tavalla tämä joulu on kyllä mukavampaa.

Mielestäni joulu on nykyään aika, jolloin hetkeksi rauhoitutaan normaalisti hektisestä arjesta ja keskitytään niihin asioihin, mitkä ovat tärkeätä. Nähdään perhettä ajan kanssa ja käydään moikkaamassa sukulaisia. Toivon kovasti, että kaikki saavat viettää juuri itselleen parhaan joulun niiden ihmisten kanssa, jota haluaa. Tämä ei tietenkään joka vuosi kaikille onnistu, mutta toivotaan, että edes joku vuosi tämä onnistuisi jokaiselle. Joulu on kuitenkin yksinäisille todella raskasta aikaa ja toivon, että jokainen yksinäinen ihminen kestää tämän ajan yli. Toivon myös, että seuraavan vuoden aikana elämässä tapahtuu sellaisia asioita, että ensi jouluna ei tarvitse viettää joulua yksin, jos et sitä halua.

Oikein hyvää, rauhallista ja mukavaa joulua ihan jokaiselle.

P.s Jos sinulla on jotain hauskoja jouluisia perinteitä tai jotain jouluisia haasteita, niin kuulisin niistä mielelläni.

Isätön isä

Recent Posts

40-vuotias, kaksi lasta ja nolla vapaa-aikaa – näin yritän pysyä kyydissä (enkä aina onnistu)

40-vuotias isätön isä yrittää pysyä 10- ja 7-vuotiaiden lastensa perässä harrastusten, töiden, joulukiireiden ja arki-iltojen…

9 kuukautta ago

Lapsiperheen kesä = kaaosta, kompromisseja ja pieniä iloja

Kesäloma. Sana, joka lapsille tarkoittaa vapautta, valvomista, uimista, jäätelöä ja loputtomasti aikaa ja vanhemmille usein…

1 vuosi ago

Isättömyyden vaikutus omiin parisuhdetaitoihin

Isättömyys voi vaikuttaa syvästi parisuhdetaitoihin – tunteiden käsittelyyn, luottamukseen ja omanarvontuntoon. Ilman vahvaa miesmallia moni…

1 vuosi ago

Miten olla hyvä isä ilman omaa esimerkkiä? – Pohdintaa ja käytännön kokemuksia

Isäksi tuleminen on yksi elämän merkittävimmistä muutoksista. Se herättää monia kysymyksiä ja tunteita, erityisesti niissä,…

2 vuotta ago

Isä, jota itse kaipasit: kokemuksia isyydestä

Tässä kirjoituksessa kerron, miten isättömyys on vaikuttanut omaan isyyteeni. Pohdin, miten voin olla hyvä isä…

2 vuotta ago

Stressitön joulu: vinkit iloon ja yhdessäoloon

Joulussa tärkeintä ei ole täydelliset kattaukset tai kalliit lahjat, vaan yhdessäolo ja lämpö. Lapset muistavat…

2 vuotta ago